Olisihan täällä Oulussakin ollut vielä latuja hiihdettäväksi – mutta kun jätin monot mökille! Joten oli muutoin nautittava aurinkoisesta, käsittämättömän lämpimästä päivästä.
Minähän olen sellainen, ehkä vähän outo, että kaikki vuodenajat sopivat. Eikä edes kiirettä vaihtaa edellisestä seuraavaan. Tärkeää on, että ON vuodenaikoja, mielellään kahdeksan (kuten Lapissa), mutta neljäkin riittää, kunhan ovat selkeärajaisia, ”oikeita” kesiä, syksyjä, talvia ja keväitä, eikä mitään loputonta loskaa tai epämääräistä lämpenevää-viilenevää.
Pehtoori roudasi minulle pyörän takavarastosta, pumppasi renkaat täyteen, itse löysin kaiken rekvisiitan (akku, ketjulukko, kypärä, mittari, avaimet ja tarpeeksi vaatetta) ja ensimmäinen pyörälenkki tehty ja nautittu. Kirjaimellisesti lajinvaihtoviikko on ollut tämä. Tuntuipa mukavalle, ja huollettu pyörä kuin uusi. Kyllä taas kelpaa.
Puolenpäivän jälkeen hain pienet meille; piirtelemään, auttelemaan pöydän kattamisessa ja muissa ruoanlaittopuuhissa. Eepi olkoon vastaisuudessakin parsojen kantojen napsauttelija!
Ilta nuokkuen ja neuloen: minulla on vielä yksi ”tavoiteneule” tälle talvelle.