Kohtasin ladulla kaksi, ehkä jo eläkeikää lähestymässä olevaa, ei niin tavattoman urheilullista miestä; he sattuivat Laanilassa kohdalle paikassa, jossa (Prospektorin) latu ylittää Viskitien* ja jatkuu siitä kohti Saariselän keskustaa Parfyymilatuna*.
Miehet: tulitko Piispanojalta, pääseekö tästä sinne? Eikö tuolta alhaalta mene toinenkin latu?
Minä: Joo, pääsee tästä. On tosin pitempi tätä kautta, ja ladulla on melkoista nousua pari kilometriä Välimaalle, sieltä sitten lasku Piispanojan taukotuvalle. Mutta alhaalta latu kukee Piispanojan vartta ja se on lyhyempi ja paljon helpompi reitti.
Miehet: Ei tässä muuten, mutta kun pitäis sitten ehtiä ajoissa takasin – Monotansseihin [alkavat yhdeltä, livebändi kahdesta viiteen]
Minä: No sitten kannattaa hiihtää tuon alemman ladun kautta.
Miehet: Tuu sinäkin. Ootkos käynyt koskaan monotansseissa?
Minä: No 80- ja 90-luvulla kun asuttiin Laanihovin pihassa asuntovaunussa, niin silloin tuli Monotansseja nähdyksi …
Miehet: No sitten. Lähe mukkaan. Etkös ollut eilenkin?
Minä: Kiitos vaan, en mie eilen ollut, en oo ollut koskaan siellä tanssimassa. Enkä varsinkaan tässä uudessa paikassa – Monomestassa.
Miehet: No me ainakin käydään nyt sitten se Piispanojan pikku lenkki – ehdittään sitten Mestaan.
Jotain dopingia olivat tanssimiehet tainneet jo aamupäiväpuustiksi nauttia, … tiedä häntä, mutta hiihto- ja tanssi-intoa ainakin oli yllin kyllin.
Minulla jäi tälläkin kertaa sitten monotanssit kokematta.
Ollaanhaan me Pehtoorin kanssa monta kertaa aiottu mennä, edes joku valssi käydä keinahtelemassa, mutta aina on jäänyt. Ja nyt kun Monotanssit ovat siirtyneet legendaarisesta miljööstä, Laanihovin aulasta ja terassilta, Savottakahvilan takapihalle aika surkean näköiseen muoviteltta-parakkirakennukseen, ei enää ole edes aiottu mennä.
Paljon siellä nyt kuluneen viikonkin aikana on väkeä näkynyt; suksilla, kävellen ja taksilla sinne hiihto- ja lomakansa virtaa piipahtamaan tai viettämään iltapäivää. Jotain eksotiikkaa siinä taitaa olla, ja hyvä keinohan se on rentouttaa kehoa hiihdon välissä ja jälkeen. 🙂
(Ja minähän olen tälle vuodelle ottanut siitä Monomestasta, parakkiteltasta kuvia ihan varalle, postausta varten, ja yhtäkään ei nyt löydy. Huoh! Jos vielä loppuloman aikana ohi hiihtelen, otan uusia kuvia. Sisäkuvia en lupaa. 🙂 )
EDIT 9.4. iltasella. NYT tämän postauksen lopussa on kuvia.
Viskitie
Saariselän ja Laanilan välillä kulkee muutaman kilometrin mökki/yhdystie, jota on ymmärtääkseni ajeltu enemmän vähemmän viskeissä jo vuosikymmenien ajan.
Parfyymilatu (lainaus vanhasta postauksestani)
Nimensä Parfyymilatu on saanut siitä kun kevätsesongin aikana (varsinkin 10 – 20 vuotta sitten) sitä monet hiihtelivät Saariselältä kohti Laanihovin legendaarisia Monotansseja. Iltapäivätansseihin (klo 14 – 17) hiihdellään sopivasti turhia hikoilematta ja parfyymit tuoksuen. Laanihovin päivätanssien motoksi on mainittu myös ”Monona sisään, stereona ulos”. Joskus paluu Saariselän hotelleille sitten taittuu Skibussin kyydillä. Sitten saunaan ja päikkäreille ja illalla Tunturihotelliin tanssimaan tai Teerenpesään karaokeen.
Alla kuva Laanihovin edestä keväällä 2018.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Lisäkuvat. 9.4. Monomesta
Väliimpä tuo on jäänyt minultakin, kun en tanssi, en monot jalassa, enkä ilman.
Ehkä pitäisi muuten käydä katsastamassa, olenhan jo käynyt bingossakin. Tänään oli enimmäkseen mökkipäivä, mitä nyt lunta vähän lapioin ja sitten sitä taas tuli lisää.
Meillähän on tuo bingokin kokeilematta. Mutta jollei huomenna, niin sitten joskus kesällä, viimeistään ruskaviikoilla, on sinne hankkiuduttava. Tänään monot jalassa vain ladulle, ei parketille. 🙂
Silloin kun Sinuun ”tutustuin” olimme menossa pohjoiseen ja kohteeksi tuli Saariselkä. Majoitusta etsiessämme Laanilanhovi oli hyvin edullinen ja sen varasimme. Saapuessamme perille hotellin edusta oli täynnä ihmisiä ja sisälle piti mennä kyynärpäätaktiikalla. Kyselemällä löysimme respan (kyynärpäitä kyttäen) ja sieltä ohjattiin ulkokautta huoneeseen, jonne meno monotanssisalin läpi olisi ollut mahdotonta.
Hyvät muistot jäi matkasta vaikka monotanssit jäi tanssimatta. siellä myös kuulin sanonnan: ”mitä lapissa tapahtuu, lappiin jää”.
”MItä Lapissa tapahtuu, Lappiin jää” on kyllä kuultu. Taisi tuo kulttuurin osa-alue olla eniten valloillaan 70- ja 80-luvuilla jolloin täällä oli paljon isojen firmojen ja pankkien isoja kelomajoja ja niissä oli ”palkintomatkalaisia” ja ”liikeneuvottelijoita” ja ties mitä.
Laanihovista olisi paljonkin tarinoita, ehkäpä joskus teen postauksen niistä.