Vuosikokoukset jatkuvat: tänään vuorossa rotissöörien vuosikokous, joka pidettiin uudessa Nallikarin Aallossa. Oulun = Valkean kaupungin Pohjolan Rivieraksi kutsutun hiekkarannan äärelle on avattu uusi ravintola.
Aallossa on majoitushuoneistoja, välinevuokraamo ja elämyskeskus Nallikari Safaris ja hyvinvointipalveluja tarjoava yritys Osfysio Wellness, sekä ravintola Bistoria Patio. Ja siellä me nautimme vuosikokouspäivällisen.
Bistrohenkistä ruokaa oli illan menussa
MENU
FOCACCIA DELLA CASA (L)
Talon focacciaa ja italialaisia levitteitä
(Basilikahummusta, tomaatti-tuorejuustotahnaa, vuohenjuustomoussea, hunajaa ja pinjansiemeniä)
BURRATA AL TARTUFO (L, G)
Italialaista burratajuustoa, pinaatti, kirsikkatomaattia, punasipulia, hasselpähkinää ja tryffeliä
PASTA AL SALMONE AFFUMICATO (L)
Strozzapretipastaa, savustettua lohta, punasipulia, fenkoli, kermaista kapriskastiketta ja rucolaa
PANNA COTTA (G, L)
Vadelmapannacottaa
COFFEE & TEA
Paulig Mundo luomu kahvia ja Bradley ́s mustaa teetä
Ruoka oli hyvää, annokset vähintäänkin riittäviä, ja erityismaininnan ansaitsee antipastien vuohenjuustomousse, hunaja ja pinjansiemenet. Jotain tuollaista yritän kehitellä viikonloppuna, raportoin sitten tuloksen.
Ja Burrata al tartufo!!! Perfetto. Annos oli liiankin iso, mutta onneksi oli. Tryffeliä oli juuri sopivasti. Burrata tuoretta, pehmeää, raikasta.
Ketään ei hämmästyttäne, että pöytäseurueen keskustelun aiheena oli ruoka, muukin ruoka kuin tarjolla ollut.
Ammattilaiset ja amatöörit vaihtelivat ravintolakokemuksia ja pääsiäisruokavinkkejä. Ja puheeksi tuli tietysti mämmi: eivät muut olleet maistaneetkaan LakuMämmiä! Siis nyt viimeistään on tästä täälläkin vinkattava. Hyvää ilman kermaakin, mutta kerman tai vaniljakastikkeen kanssa ihan mahdottoman hyvää.
Keskustelimme myös siitä, mitä itse kukin vastaa ”sitten kun olet” kuuluisa, ja sinusta tehdään juttu Anna- tai RuokaGloria-lehteen, ja sinulta kysytään, ”mitä sinulla on AINA jääkaapissasi”. Vain kaksi tuotetta, raaka-ainetta tai ruokaa saa mainita. Meistä kuudesta minulla ja yhdellä nuorella miehellä oli samat: sitruunaa ja parmesaania.
Lupasin järjestää huomenna kyselyn rotissöörien FB-ryhmässä, mutta kyselenpä nyt teiltäkin hyvät blogin seuraajat: Mitkä kaksi ainesta sinulla on aina jääkaapissasi? Kerrohan kommenteissa, olisipa mukava kuulla …
PS. Ja sillä aikaa, kun mietit vastaustasi, katsohan otsikkokuvaa! Sydän pilvien keskellä!
Parmesania ja erilaisia sinappeja.
Onpa jännä tuo ”erilaisia sinappeja”. Meilläkin on, mutta ne on tavallaan vain ”jääneet” sinne. Niitä on ostettu jotain tiettyä ruokaa varten, mutta eivät kuuluu ”aina” varmuusvarastoihin.
Voita ja juustoa. Juusto vaihtelee mielialan ja vuodenajan mukaan.
Juusto taitaa olla yksi yleisimmistä ”aina” tarpeellisista ja mieluisista, joita suomalaisilla on jääkaapeissaan. Meillä ei taida voita olla ”aina”. Leivon kyllä pullan ja kakut voilla, ja tarvitseehan sitä kastikkeisiin ja risoton viimeistelyyn,… mutta. Kyllä, kyllä sitäkin varmaan on aina. 🙂
Häpeäkseni pitää mainita, että pääasiassa valo ja ketsuppipullo ( mitä en yleensä edes käytä), perunoita toisinaan. Pidän kotikaupunkini lounasravintoloita pystyssä. Täällä pohjoisessa leipäjuusto.
Mitäs häpeämistä tuossa on? – Ei mitään. Leipäjuusto mökin jääkaapissa aina? Aika mainiota. Piti ruveta miettimään on meillä mökillä jotenkin erilainen jääkaapin perustarpeisto kuin kotona, ja onhan se!! Siellä on niitä erilaisia sinappeja. Mökillä kun makkaranpaisto on varsinkin sulan kelin aikana, varsinkin jos meillä on mökkivieraita, yksi ohjelmanumero ja/tai lounas.
Juustoja montaa erilaista ja tuorekurkkua.Tuossa on vastaus,mutta aloin miettiä,että onhan todella monta tuotetta,jota on aina.
Aika jännä tämä, että melkein kaikilla, joista nyt tiedän kun olen kysellyt, pitää ”aina” olla kaapissaan juustoja. Toisaalta sehän on enemmän kuin ymmärrettävä juttu. Juustojen avulla kasviksista, pastasta, leivonnaisista, välipaloista, jälkkäreistä, kaikesta, saa ruokaan makua ja intensiteettiä – vieläpä aika helpolla. Ja kurkku. Kyllä se meilläkin on vakiovaruste, vaikka tähän aikaan vuodesta ei kyllä ole oikein minkään makuista. Silti. 🙂