Viime viikolla julkaisemaani lukijakyselyyn tuli vastauksia liki ilahduttavan paljon. Kun oletan, että ikäkysymykseen ovat vastanneet kaikki, jotka osallistuivat kyselyyn muutenkin, niin vastauksia tuli yhteensä 62 seuraajalta (mikä lienee noin kolmannes  vakiseuraajiksi laskettavista). Kiitos teille jokaiselle, jotka vastauksia klikkailitte.

Laskin taulukkoon prosentit 62 vastauksen perusteella. Minulla on hyvin vahva tunne, että tämä otos/otanta kertoo seuraajien ”profiilin” aika hyvin.

Kuten oikeastaan osasin odottaakin, seuraajien keski-ikä on noussut. Kolme vuotta blogin aloittamisen jälkeen vuonna 2010 kolmannes lukijakyselyyn vastaajista oli alle 30-vuotiaita. Silloin minä olin yliopistonlehtori, jonka bloggausharrastus oli opiskelijoiden tiedossa. Ja kirjoittelin silloin paljon yliopistomaailmaan liittyviä juttuja. Joten ei ihme, että seuraajissa oli paljon alle kolmekymppisiäkin.

Ja jos joku silloin seuranneista opiskelijoistani on jäänyt lukijajoukkoon, niin johan nämä – nyt jo historian maisterit – ovat hyvinkin työikäisten (30  – 65 v.) ryhmässä. 😀  Blogi ja sen ylläpitäjä vanhenee, ja elämänmeno muuttuu sen myötä, niin myös seuraajien keski-ikä nousee.

Onhan joukossa hyvinkin jo toistavuosikymmentä vuotta mukana kulkeneita -aatelkaapa! Yli kolmannes vastanneista ilmoittikin seunneensa blogiani ”aina” ja loput sitten vähintään pari vuotta. Ja ilokseni muutama vastaikään blogiin ”eksynytkin” vastaili kyselyyn.

Lukijakunnalle on tyypillistä, että blogissa tulee piipahdettua joka päivä tai ainakin pari kertaa viikossa. Seuraajille Tuulestatemmatut-jutut ovat osa päivittäisiä rutiineja, ihan samalla tavoin kuin minulle on näiden juttujen ”kirjailu”.

Kävijälaskuri on vilkkaimmillaan illalla kahdeksan ja kymmenen välillä ja sitten taas aamukahdeksan ja -yhdeksän välillä. Minusta on oikeastaan aika yllättävää että viikonpäivistä vilkkain on lauantai!

Kyselyyn vastanneista 21/62 ilmoitti tuntevansa minut. Minä tiedän varmasti muutaman: noh Pehtoori 😀  (jaa, mutta ei tainnut vastata?), ja pari ystävää, sisareni ja sitten… Sitten? –  Tiedän satunnaiset/vakikommentoijat! 🙂 mutta entäs te muut?

Oululaisia (32 %)  ja muita pohjoissuomalaisia (22 %) on enemmän kuin puolet lukijoista. Se määrä on mielestäni kasvanut vuosi vuodelta. Ehkä siksikin, että juttuni alkavat vuosi vuodelta pyöriä pienemmissä ympyröissä: kotona ja mökillä. Olisikin pitänyt laittaa yhdeksi valittavaksi paikaksi osa-aikainen asuminen Hangasojalla! Ainakin yksi, jollei jopa neljä tai viisi klikkausta olisi saattanut tulla.

Postausaiheista matkakertomukset sekä ruoka ja viini ovat 75 prosentille mieluisia. Muu elämänmeno, höpinät, valokuvaus ja mökkielo ovat nekin saaneet hyväksyviä klikkauksia.

Minulle tuli henk.koht. viesti jossa oli kiitos mummeilupäivien ”raporteista”. Vähän olen miettinyt, ovatkohan ne turhankin henkilökohtaisia, mutta kun ne ovat mulle niin iso ja tärkeä osa elämänmenoa ja merkityksellisiä päiviä, niin enpä osaa olla kirjoittelemattakaan. Ja jo nyt on itselle ollut mukava palata vanhojen postausteni kautta muistoihin muksujen kanssa eletyistä hetkistä. Pianhan mummin kanssa hengailu on lapsille paljon vähemmän mieluista kuin näinä heidän lapsuusvuosinaan.

Kyselyn kommenttikenttään oli tullut vielä sanallisiakin palautteita. Parissakin kiiteltiin historiajutuista, mikä minua tietysti ilahdutti, varsinkin kun niiden sanottiin olevan innostavasti kirjoitettuja. Kyllä tuli hyvä mieli tästä.

Ja se, että muutama kiitteli joko kyselyn kommenteissa tai lähetti sähköpostilla kiitoksia lukukokemusten jakamisesta ja ”hyvin natsaavasta kirjamausta”, tekee ”Luettua”-postausten kokoamisen  mielekkääksi. Seuraava onkin jo melkein valmis.

Kyselyn kohtaan ”Olisi mukava saada postaus aiheesta…” tuli muutama ehdotus. Saatanpa minä joku kerta – asioiden kohdalle sattuessa – niistä kirjoitellakin. 🙂 Kiitos ideoista.

Melkein puolet vastanneista oli suositellut blogia kaverilleen. Mukava juttu! Ja 38 % ”tunnusti”, ettei ole koskaan kommentoinut yhtäkään postausta. Tosiasiahan on, että vuosi vuodelta kommentointi on monissa blogeissa hiipunut. Niin minullakin.

Blogini tilastointiluvuista puuttuu pari ensimmäistä vuotta (2007 ja 2008) mutta vuodesta 2009 lähtien on saatavissa joitakin tunnuslukuja. Tämän artikkelin postattuani artikkelien määrä on tasan 6000!  Kommentteja on tällä hetkellä aika paljon näköisesti, mutta ne jakautuvat melkein 16 vuodelle ja enemmän kuin puolet niistä ovat minun vastauksiani. Joten petrattavaa olisi. 🙂

Kommentoinnista on tilastointia alla. Tässä tilastossa minun kommenttieni määrä on noin vähäinen, koska siinä on vain ne kommentit, jotka olen tehnyt nykyisen sähköpostiosoitteeni aikana, siis lähtien vuoden 2016 syksystä, jolloin yliopisto-osoitteeni jäi pois. Ja tästä puuttuu muitakin, mm. nimimerkki Koivu, joka 2010-luvun alkupuolella kommentoi hyvinkin ahkerasti, hänelläkin on satoja kommentteja. Tässä kuitenkin kommentoijien TOP 6 sellaisena kun nykyinen tilastointi näyttää.

Kommentointia kuitenkin siis on, joten ei tämä ihan yksipuolista, täysin epä-interaktiivista (vau mikä sana!!) touhua ole. Ja se, mistä olen kiitollinen, on se, että täällä ei ole näkynyt koskaan mitään ilkeilijöitä, kiusaajia, rassaajia, saatikka trollaajia.

Keskustelua on ollut edes vähän, kysymyksiäkin on ollut, mutta enimmäkseen on ollut enemmänkin sellaisia tervehdysluonteisia kommentteja, kannustusta ja kiitoksiakin. Ja ne kaikki ovat olleet ja ovat tervetulleita. Itselläni on hiljaisuudesta huolimatta vähän sellainen yhtöisöllinen olo teidän lukijoiden kanssa: ainakin osin samat kiinnostuksen kohteet, aika monien kanssa monella tavalla samanlainen elämäntilanne, samat harrastukset, samankaltaisia työtehtäviä; useampi kuin yksi tangeeraava (esim. vaikka ruoka tai kirjat tai matkustelu) elämänalue.

Vähän harmittaa kun jäi kyselemättä muutamia kiinnostavia juttuja, mutta ehkä minä teen pian toisen vähän erityyppisen kyselyn.

Joka tapauksessa, kiitos jo tästä, kiitokset seuraamisesta. Ilman seuraajia, en näin ahkerasti tätä touhua harrastaisi, enkä mitään julkaisisi.

Jokainen kommentti on ilo!