Eilisen huikean aurinkoisen päivän ilta oli jo kylmä, ja pakkasta yöllä yli 20 astetta. Aamulla pilvet matalalla, pakkasta enää vain vähän, lumihiutaleita vähän ja hyvin kaikki harmaata.
Kerrassaan hyvä päivä lähteä käymään isolla kirkolla tai siis Ivalossa. Kauppalapussa viikon ruoat, apteekki, Alko, ja Ekstra-pisteestä jotain namiskoja, lamppuja ja kevättalven neulomisiin langat. Niin ja pieni matto – pöytäliinaksi. Minähän perinteisesti hankin mökin pöydälle pieniä mattoja niin kuin kaitaliinoiksi. Nyt löytyi sopiva valkoinen mattoliina tai liinamatto. Ja puolet halvempi kuin Pentikin kaitaliina. 😀 Sopivan rustiikkinen ja vaalea kevättalviseen mökkiin.
Ja sitten löytyi nalle! Jolle olikin jo vaatetus mökillä.
Kaunis huovutettu issikka-neule nallella? Kannattiko tehdä? Eikös vaadi aika paljon aikaa ja jonkun verran rahaakin,…? – No eihän se todellakaan ollut tarkoitus tehdä nallelle yhtään mitään. Tarkoitukseni oli viime syksynä tehdä Miniälle Issikka-neule. Teinkin. Ja siitä tuli nallelle sopiva. Tein sitten Miniällekin sopivan joululahjaksi.
Miksi ja miten näin kävi, olen kertonut täällä.
Mutta tänään Ekstra-pisteessä sattui silmiin sopivan kokoinen nalle, vähän lisätoppauksia otin vanhasta tyynystä ja nyt täällä on uusi asukki. Vielä nimetön, laadukkaaseen, huovutettuun islantilaisneuleeseen pukeutunut nalle etsiskelee paikkaa mökissä. Aika hyvin tuntui viihtyvän rantasaunan puoleisen ikkunan luona. Siitä on mukava katsella puronrannalle, seurata vuodenaikojen ja säätilojen vaihtelua.
Nimiäiset pitänemme viikonloppuna. 😀
Pienistä iloista se elämänilo joskus löytyy…. kun osaa oikein oivaltaa !
Arjen iloja – onhan niitäkin paljon. Aina ei hoksaa, ei jaksa, ei ole aikaa, ei halua niitä havaita. Totta kirjoitat: … on hyvä opetella oivaltamaan.
No,aivan selvä nimi Pirttivahti!
No niinpä on. Olkoon siis Alvar Pirttivahti.