Tänään hyvä mieli on tullut mm. siitä, että minulla on hyvä luotto-ompelija. Sekin on sellainen asia, jonka ei saisi antaa olla mikään itsestäänselvyys. Kaltaiselleni kertakaikkisen surkealle ompelutöiden tekijälle ja ompelukonekammoiselle (olenhan tuosta joskus jo avautunutkin), ”oma” ompelija on hyvä juttu. Kyllä minä farkkujen lahkeet osaan lyhentää, mutta jo sisustustyynyjen ompelu on juttu, johon en ryhdy. Semminkään kun en ole mikään ”sisustustyynyihminen”. Ja semminkin koska arvostan siistiä jälkeä.
Tiedättehän, että on ihmisiä, jotka ostavat/tekevät sisustustyynyjä ja saavat niillä kodin ilmeen ihan uudeksi kerran, pari vuodessa tai jotka vaihtelevat tyynyjä vuodenaikojen mukaan. Minusta sellainen on hienoa, mutta minusta ei ole siihen. Meillä on yksi, yksi ainoa, joulutyyny, joka on sellainen kaappiin/pois sisustustyyny. Tämä on täysin linjassa muunkin sisustamiseni kanssa. Kerran hankitut verhot ja lamput, tuolit ja tapetit ovat ja pysyvät. Ainakin sen parikymmentä vuotta. Noh, jotain pieniä muutoksia, joskus, harvoin. Ja mattoja hankin ja vaihtelen tiuhemmin. Ja viherkasveja. Ja kaitaliinoja/tabletteja.
Ja juuri niistä oli tänäänkin kyse. Kaitaliinoista ja tyynyistä. Sekä meidän Festan että mökin ruokapöydälle sopivat kankaat olen hankkinut, samoin gobeliinikankaat muutamaan tyynyyn. Kaksi keittiön tuoleihin ja kaksi ihan vaan koristetyynyä! Niistä tulee hienot. Tyynykankaat ihan tuhannen heräteostoksia, laittelen kuvat sitten kun ovat valmiit. Tänään vein ompelijalle kaiken tarvittavan. Ja hän lupasi tehdä.
Koska hän on myös mukava ja hymyilevä, ja jo tunnemme toisemme, vaihtelimme kuulumisiakin. Hän kun jo tuntee koko perheemme. Vuosien varrella R. on tehnyt tyttären ylioppilaspuvun, Pehtoorille puvun ja jotain muutakin, äidinkin kanssa kävimme hänen luonaan teetättämässä ainakin oloasuja ja yhden paksun ”kylpy”takin, Juniorilla on ollut jotain takkiremppoja, minulle R. on tehnyt parikin iltapukua, juhlahousut ja pari juhlatunikaa, niiden ja muiden kamppeiden levennys- ja kavennusjuttuja, milloin mikäkin vaihe ollut menossa. Säästyy rahaa ja luontoakin, kun vaatteille saadaan lisää käyttöikää.
Nyt iltapuvuille ei enää juuri ole käyttöä, enkä ainakaan uusia tarvitse, mutta uusia tekstiilejä haluan kotiin, ja on huippua, että niille on ompelija. Se, ettei se ole itsestäänselvyys, havahduin tänään siksikin, että R. sanoi jäävänsä eläkkeelle kahden vuoden päästä. Joten on varmaan nyt hyvissä ajoin mietittävä, tarvitsenko sittenkin vielä jotain uutta?
Kangaskauppa, josta löysin ihania gobeliinikankaita on tämä