Kakslauttasen – Kiilopään huudeilla

Univajeet alkavat hiljalleen kuroutua olemattomiin. Hiljalleen.

Koskapa tänään tuli nukuttua yli seitsemään, yhtäjaksoisestikin monta tuntia niin eihän tässä ole sitten paljon mitään ehtinyt. 🙂

Aamupäivä touhuiltiin kaikenmoista, kotitöitä (lakanapyykkiä ja manklausta. Mankeloiko joku muu vielä? Onko kukaan muu niin outo, että mökilläkin on mankeli?), suodattimien vaihtoa, pakastimen inventointia ja sapuskaa ja jatkojalostettavaa sieltä etc., suksien voitelua.

Kunnes sitten puolelta päivin lähdimme – molemmat omille tahoillemme 🙂 – hiihtämään.

Kovin on vielä hiljaista tunturissa. Kakslauttanen – Sivakkaoja – Kiilopää ja sama reitti pohjoispuolelta takaisin. Se on ehkä yksi monipuolisimmista, kauneimmista latureiteistä, mitä täällä on. 14 kilometriin mahtuu monenlaista. Aika vähän ihan tasaista.

Valon määrä ehti vaihdella aika lailla. Kun aurinko ei koko aikaa porottanut siniseltä taivaalta, oli maisemassa hienon hienoja näkymiä. Pakkaskeli (- 10 C tai jotain) ei ole kaikkein luistavin, mutta ei haittaa.

Sellainen poikkeuksellinen juttu, että kävin Kiilopäällä Suomen Ladun majalla (paitsi vessassa myös) juomassa lasillisen tuoremehua. En yleensä missään taukopaikoilla, latukahviloissa, tulistelupaikoilla tai laavuilla pysähtele. Mun lenkit on usein niin lyhyitä ( 10 – 15 km), etten mitään tankkaustaukoja tarvitse, mutta tänään ihan mielenkiinnon vuoksi. Ja siellähän oli ihan täyttä. Laduilla tai parkkipaikoilla ei näytä siltä, että täällä olisi jo paljon väkeä, mutta ainakin lounasaikaan iso sali oli täynnä hiihtokansaa.