Nyt on sellainen päivä. Eilenkin oli.
Ja onhan näitä tällaisia vuosien varrella ollut paljonkin. Yli kuusitoista vuotta olen joka ikinen päivä kirjoittanut tänne Tuulestatemmattuun jotakin. Ensi viikolla tulee täyteen 6000 päivittäistä juttua. Enimmäkseen tosia, tuulesta temmattujakin vähäsen. Päivittäinen postaaminen on ollut elämäntapa, osa arkea, rutiini siinä missä hampaiden pesu tai ruoanlaitto.
Yleensä, ainakin usein, illan postaus muodostuu hiljalleen päivän kuluessa. Varsin usein käy niin, että totean itselleni ”tästä taidan kirjoitella iltasella”. Ja aika usein on jemmassa jotain aiheita (kirja-arvosteluja, reseptiikkaa, vuotuisjuhliin liittyvä perinne etc. ), joihin turvaudun kun ei ole mitään ideaa, mistä kirjoittelisi. Kirjoitettavahan kuitenkin on. Näin siksi, koska minulla on joku sisäänrakennettu velvoite tai (ihan itse asetettu) tavoite tehdä tätä joka päivä.
On päiviä, jolloin olisi paljon kirjoitettavaa, työstettävää, käsiteltävää, mutta ei sellaista, jota julkaisisin. On täällä blogin arkistossa kyllä muutamia kymmeniä postauksia, joiden ”näkyvyys-status” on ´yksityinen´.
Latukuvat Onninjäljeltä. Siellä tänäänkin.
Tunturissa tuuli niin, että latu oli paikoin ”jäljetön”.
