Ystävät lähtivät aamukymmeneltä aika lämpimältä (- 13 C) Hangasojalta kohti kylmää Oulua, jonne on luvannut yli – 30 asteen pakkasia tälle viikolle. Me viivähdämme täällä (kai) perjantaihin asti.
Pienen tyhjäkäynnin, vähän onton olon jälkeen lähdimme kylille, Pehtoori sinne tepastelemaan ja minä kameran ja auton kanssa kiertelemään lähitienoolla. Jalkauduin monessakin paikassa, mutta parhaat otokset ovat taas kerran Kaunispään huipulta ja rinteiltä.
Tuuli oli jäätävä, ja sai tekemään päätöksen, etten myöhemminkään lähde hiihtämään, mikä pikkuisen harmittaa. Vain pikkuisen. Rinteessä kyllä oli nuoria reippaita laskettelijoita, – JOS enää menen mäkeen, niin sitten joskus kevätauringon lämmittäessä, huhtikuussa, tänään muut harrastukset.
Vuoden ensimmäisen päivän keskipäivällä aurinko tuntureiden takaa antoi jo lupauksen tulostaan. Ei enää viikkoakaan kun se jo nousee kokonaan horisontin yläpuolelle, mutta olihan tänään dramaattisen näköistä. Niin kuin monena vuonna aiemminkin juuri tässä tammikuun alkupäivinä. Ja silti tätä luonnon värinäytelmää katselee aina yhtä lumoutuneena, hiljaisena ja ihastellen.
Noiden puiden silhuetti saa mielikuvituksen liikkeelle…
Iltapäivällä saunoimme huolella, ja katseltiinpa jouluelokuvakin. Aika uusi kokemus sekin minulle… Hyvähän se klassikko ”Rakkautta vain” -leffa oli.
Ja nyt revontulihälyt vilkkuu, – yhden kerran olen jo käynyt reposia tähyilemässä. Kerron kuvin huomenissa, mitä tarttui ja tarttuiko mitään kameran muistikortille. …
Ajellessani tänään kohti Rovaniemeä näytti mittari välillä -33. Junan lähtökin oli kaksi tuntia myöhässä pakkasen vuoksi. Näin vain yhtenä yönä reposet mökillä ollessani. Täysikuu kyllä teki öistä satumaisia, ehkä se herättikin usein siinä neljän maissa ja piti mennä ulos katselemaan.
Sinäkö lähdit jo, luulin, että loppiaisena… Kuutamo piti hereillä meitäkin mutta eihän se täällä haittaa. Yön ja päivän raja on hyvin häilyvä, hyvällä tavalla.