On ollut mökkipäivä. Kovin etäälle en ole Tuulentuvan ja Myötätuulen tienoilta lähtenyt.
Miksi olisinkaan, kun kerran Emmiliini on täällä ja kun on edelleen niin paljon pakkasta, ettei ole ollut halua, eikä ehkä olisi ollut tervettäkään, lähteä hiihtelemään.
Brunssin ja varsin runsaan päivällisen kokkailin, ja nautimme porukalla pois.
Emmiliini ei ole ollut moksiskaan reissuelämästään, vaan on nukkunut päikkärit ja yöunet hyvin, on ollut hyväntuulinen ja ahkera leikkijä sekä lattialla että sylissä, – ja sitterissä mökkieloa tarkkaileva.
Pakkasesta huolimatta, E:n päikkäreiden aikana oli hyvä lähteä toviksi mökkitielle käveleskelemään.
Olenhan, kai, joskus kertonutkin, että minun Hangasojan varressa mökkeilyni alkoi jo paljon ennen 1980-lukua, jolloin äitini hankki mökin tältä tontilta, jossa me nykyisin yhä enemmän vietämme aikaa.
Vanhempani rakennuttivat jo 60-luvun alkupuolella mökin tuohon puron toiselle puolelle, mutta he eivät ehtineet valmiissa mökkissä koskaan käydä. Minä sen sijaan kävin siellä muutaman yön nukkumassa tuttavaperheen kanssa matkalla Norjaan (ilmeisesti juhannus 1964 – ei ole enää ketään keneltä tarkistaa 🙁 ) ja se mökki on edelleen tuossa melkein naapurissa. Näin sievä pieni kelomökki se oli, ja on! Ja se myytiin jo 1965, – perheyritys oli vahvistumassa.
Jos ja kun Oulussa asun edelleen suunnilleen samoilla huudeilla kuin melkein koko ikäni, niin sama pätee siis täällä Saariselän tai vielä tarkemmin Hangasojan alueella. 🙂
Minilenkiltä palattuani lämmittelin saunan; talvella rantasauna on vielä parempi kuin sulan kelin aikaan.
Puro ei houkutellut pulahtamaan.
Nyt uni houkuttaa.
edit. klo 23.00
Kännykkäkuvauksia kävin vielä tekemässä. Pihalla on tänäkin yönä vihreät valot.
Kyllä on kaunista, mutta on sitä pakkastakin . Täytyy sanoa että eipä kauniimpaa talvimaisemaa saunailtaansa odottaa voisi. Sellainen koskematon oma rauha ympärillään
Onhan tämä ihan omanlaisensa satumaailma.