Tänään melkein elokuvallisesti vuosikymmeniä virtasi muistoissa; hetkiä, tuokioita, sanoja ja yhteisiä kokemuksia.
Aika levollisesti päivä lipui, toki välillä niin kyynelsilmin, etten mitään muuta kuin menneitä mielikuvia nähnyt. Niin paljon hyviä yhteisiä muistoja… kaikkialta: Jäämereltä Kataloniaan, Koivurannasta Arezzoon, Petrellistä Roomaan, Hangasojalta Kyröön, yliopistolta kotiin … Muistoja arjesta enimmäkseen juhlaan tai ainakin lomiin. Hyviä muistoja, – ehkä juuri siksi suru niin syvä ja suuri.
Mutta sitten vielä toinenkin humplahdus, uusi huoli.
Mutta muistoista tähän päivään toivat, melkein repivät, pari pientä. Onneksi olivat muksut isällään ja tänään mummilaan tulossa syömään – sain siitä koko päiväksi tekemistä, mikä esti rypemästä kovin syvissä vesissä.
Onneksi Juniori et al. tulivat, aikuisten myötähalit lämmittivät, ja pienten läsnäolon ´vaatimus´ (”mummi, kerro Tervahovista” 🙂 ) lohduttivat.
Ja hyvä ruoka, — tiedättehän: blinipäivällinen ja Nutella-laskiaispullat!
