Vapaa lauantai.
Jotenkin kummallisesti tuli mieleen, että alakoulussa 60-luvun jälkipuoliskolla eivät lauantait olleet vapaita. Eka- ja tokaluokalla – ja kolmosellakin? – käytiin koulussa lauantaisinkin. Ja kolmosella ja nelosella koulua oli ”vuorolukuna”: esimerkiksi siten, että maanantaina ja tiistaina oli koulua aamupäivisin, ja loppuviikosta mentiin kouluun vasta puolelta päivin, ja päästiin pois kun kello oli jo neljä tai viis. Eikä se tuntunut – muistaakseni – ollenkaan kummalliselle.
Nykyisessä elämäntilanteessa kun (melkein) kaikki päivät ovat vapaata, ei töitä, niin ”vapaa” minun kohdallani tarkoittaa vapaata keittiöstä, ei ruoanlaittoa, ei pyykkiä, ei siivousta, ei muitakaan kodinhoidollisia toimenpiteitä, joita totta puhuen nykyisin on hyvin vähän verrattuna niin aikoihin, jolloin noita kaikkia oli aika paljonkin ”oikeiden töiden” lisäksi. Näin siitä huolimatta, että kotihommat, varsinkaan ruoanlaitto, ole minulle mikään ”työ” tai rasite. Ei edes kuvatoimituksia tms.
Mutta siis tänään Pehtoori teki kolmen ruoan päivällisen – ihan vaan meille kahdelle. Toki olen sellaista eräänkin kerran tässä viime vuosina toivonut (syntttäri-äitienpäiväviikonloppuna sellainen toki on kuulunut elämääni jo vuosikymmenien ajan).
Kun pari vuotta (2015 – 2017) kuljin yhden viikonlopun kerran kuussa Torniossa valokuvausopintojen lähiopetusjaksojen vuoksi, oli minulla aina sunnuntai-illansuussa kotiin palatessani odottamassa sapuska ja myös pikkuperhe ruokapöydässä. Olihan se juhlaa. Sitä muistellen olen (melkein nalkuttaen tai ainakin vahvasti toivoen) odotellut vastaavaa kokemusta joskus toistuvaksi. Ja tänään sitten!! Toki kaksin, mutta ei siinä mitään valittamista.
Ainoa kurja juttu oli se, etten ollut käynyt kunnolla liikkumassa, vaikka nyt olisi ollut hyvä aika hiihdellä tai tepastella vaikka koko aamupäivä. Muttaku sää! Ja laiskuus. Ja vapaapäivä siltäkin osin! Sentään kaupassa kävin, huomista varten 🙂 . Ja muutenkin. Hyvä, tosin hieman kyynelehtivä kohtaaminenkin kauppareissulla. Elämä on.
No mutta, alkuun oli erinomaista kylmää, raikasta fenkolikeittoa ja juustokeksejä (ite tehtyjä!!)! Ja niiden kanssa erinomaista albarinhoa (joka on meillä viinikerhonkin kanssa hyväksi maisteltu). Ehdottomasti palaan asiaan ohjeen kera.
Pääruoaksi Lyonin broileria! Koko talo tuoksui yrteille, sopivasti punaviinietikalle, paistetulle, haudutetulle, hyvälle. Ja jälkkäriksi kuohuviinimousse. Kyllä kelpasi!
Vapaapäivä on jatkunut neuloen, – kynttilöiden valossa [otsikkokuvan tuikut Wienin joulutorilta 2018 – siitäkin jo niin kauan].
Mutta nyt Nuutin päivään päättyy joulun aika. Kausivaloista ja kynttilöistä en silti vielä luovu.