Tapaninpäivästä loppiaisaattoon, kymmenen päivää mökillä. Vielä olisi voinut olla toiset kymmenen perään. Aina voisi olla kauemmin kuin on oikeastaan mahdollista.
Tämänkertaisella mökkireissulla oli seuraa melkein puolet ajasta: ensin muutama päivä keskenään, asettautuen, hiihtäenkin, sitten tulivat ystävät uudenvuoden viettoon, pari päivää pakkasen pitämistä keskenään kunnes saimme tyttären perheineen. Hyvä niin. Mieluista seuraa, ja yhdessäolo erityisen mukavaa siksikin, että ulkonaolo ja/tai jonkinlainenkaan liikkuminen, saatikka aktiivinen urheilu tai pihapuuhastelu eivät sääolosuhteiden vuoksi oikein olisi olleetkaan ykkösjuttu. Kirjaimellisesti ”mökkeily” sopi tähän lomailuun. Melkein mökkihöperöily.
Tänään sitten lähdimme poikkeuksellisen myöhään ajelemaan kohti kotia; myöhään koskapa oli vielä viimeisiä pakattava ja tein ja nautimme brunssin Emmiliinin poppoon kanssa. E:n kanssa ehdin vielä sylitelläkin, juteltiin heti aamusta aika paljon. 🙂 Onhan tämä kolmaskin lastenlapsi onni ja ihme. Kiitollisena pikkuisen kanssa pari päivää saatiin viettää.
Kotimatkalla harrastin luontokuvausta 😀 . Mökiltä Peuran ´Essolle´ (reilusti Rovaniemen eteläpuolella, Metsäpeuran huoltsikkakahvila) asti ajeli Pehtoori, joten saatoin neuloa ja kuvailla.
Ja Napapiirillä piipahdin äkkiä Joulupukin Postikonttorissa! Meidän joulukortit lähtivät viimein matkaan. Toivottavasti löytävät joskus perille … Tähän asti niiden matka on kulkenut jo kuukauden!!
Olisiko tässä päivän teemakuva? Pörssisähköä kulkee pohjoisesta etelään…
Meille outo valoilmiö nähtiin Sodankylän pohjoispuolella. Kaamos on nyt ohi. Kaupunkitalvi edessä.
Onpas siellä samat tunnelmat kuin täällä! Me ollaan kans normaalia myöhempään kotimatkalla. Mökillä tuli oltua tällä kertaa 15 yötä; puolet ajasta (lähes) omalla porukalla, loppupuolikas oli melkoista serkku- ja kaveripöhinää. Syötyä tuli lomalla niin hyvin, että napa naukuu vielä Oulussakin. Hiihtolenkit jäi muutamaan kertaan ja rinteet oli viimeiset päivät kiinni. Miehen kans kyllä käytiin kävelylenkeillä, mutta eihän se sama ole kuin hiihtolenkki Kiilopäälle. (Käytiin muuten ihan siinä teidän naapurissakin yhtenä iltana tsekkaamassa paikkoja omistajien pyynnöstä. Jos otsalamppuisia hiippareita ihmettelitte.) Kaikinpuolin onnekasta tätä vuotta sinulle ja Pehtoorille <3! -Riikka
Meidän on varmaan molempien uskottava, että on lähdettävä että voi palata: mökeille ja siellä hiihtämäänkin varmaan vielä päästään.
Otsalamppuhiippareita me ei nähty, eikä mitään häiriöitäkään naapurimökeillä.
Kaikkea hyvää teillekin, valoisaan aikaan ehkä taas nähdäänkin Hangasojan huudeilla.
😀 ensimmäinen lause on niin naulankantaan! Ihan samat fiilikset oli aina lähtöpäivänä lapsenakin. Naurattaa, että aina se sama ankeuttaja saapuu mielen perukoille, kun kotiinlähtö on edessä. Kotimatkalla jo helpottaa ja kotiin onkin aivan ihana tulla. Tulkaapa Pehtoorin kans vastavisiitille joskus!
Ehkäpä me joskus tullaankin! Kiitos vain kutsusta!