Jollei olisi tätä ”vakavaa” valokuvausharrastusta, niin tuskin tänäänkään olisin ollut vihmovassa tuulessa tuntia, melkein pariakin. Mutta niin vain olin. Ja nautin hurjan paljon huolimatta siitä, että kädet olivat melkein sinisenä ja kipuilevina. En sentään palelluttanut niitä, lämmittimet olivat hanskoissa, jonne kädet aina välillä kameran namiskoita säädeltyäni saatoin pukata.
Eilen taivaalla oli pilviä, pakkassumua, ja niiden vuoksi hämärää, sinisävyistä.
Mutta tänään pastellisävyt olivat läntisellä taivaalla aika raikkaat, etelässä oranssi ja sininen kontrastisia, vahvoja.
Ja tästä päivästä teki erityisen hyvän se, että Emmiliini tuli Oulusta ensimmäiselle Lapin mökkireissulleen. Pian puolivuotias tyttärentytär tuli vanhempineen tänne kuukaudeksi elelemään opiskelujaan loppuun suorittavan iskänsä ja vielä äitiyslomailevan äitinsä kanssa. Eikä ollut moksiskaan Oulu – Hangasojan matkasta – olihan edellisellä viikolla jo kokemus Järvenpää – Oulu – matkasta: nytkin nukkui ja nautti välillä ABCien lastenhoitohuoneista ja taas matka jatkui.
Mökillä meidän muiden syödessä Emmiliini istuskeli sitterissä ja jutteli ja pärryytteli omiaan. Aikuisille oli tarjolla se perinteinen eka ruoka ”vieraille” täällä = poron paistikäristys, puikulamuusi, sokeripuolukoita, suolakurkkuja ja sinihomejuustomurua sekä jälkkäriksi leipäjuustoa kermassa, uunissa paistettuna, hillojen kera. Parempaan en pysty. 🙂
Ruoan jälkeen me saimme E:n kanssa sitten keskenään höpötellä ja tutustua taas vähän enemmän toisiimme. Jo tämänkin takia tänne kannatti vielä jäädä.
Lämpöinen kuvaus pienen ihmisen kanssa olemisesta! Täynnä rakkautta oli jokainen sana. Oma kokemukseni tälle päivälle toi mukanaan riemullista ajatusta siitä, miten tärkeää on kannustaa pieniä ihmisiä ( ja kaikkiakin) esimerkiksi piirtämään omien vahvuuksiensa turvin. Lähes 9 v ja 6v paneutuivat hyvin ”muotokuvan” piirtämiseen, ja miten hyviä huomioita niihin sisältyikään.
Ihanaa aikaa pohjoisessa Teille kaikille!
Hyvälle kuulostaa sielläkin isovanhemman päivä. Täällä tulossa napakka pakkaspäivä, joten senkään puolesta ei mitään syytä miksen voisi ”toimia” päätoimisena mummina (ja kämppäemäntänä 🙂 ) tänään.
Kaamos auttaa löytämään itsestäänkin uusia ulottuvuuksia. Pitkinä iltoina on hyvä puuhata kaikenlaista, mitä ei kaupunkielämässä tule tehtyä. Kudoin pipon, mikä on minulta harvinainen tuotos.
Mukavia päiviä perheen kanssa auringon nousua odotellen.
Onnea kaamostuotoksesta. Kaamoksessakin on paljon hyvää.
Me lähdetään aurinkoa vastaan jo huomenna…
Upeat kuvat taas kerran ja kiitos että laitat ne tänne näkösälle toistenkin iloksi. Kyllä ymmärrän että olet kaikin puolin tyytyväinen Hangasojan tunnelmiin : vapaata seurustelua omien kanssa, pieni hetki täysin itselle valokuvauksen parissa uskomattoman kauniin luonnon keskellä ja tietysti normi huushollihommat.
Kiitos, heini-susanna. Tässä elämäntilanteessa voi aika pitkälle valita missä milloinkin ollaan, mikä on tietysti iso, hyvä asia. 🙂