Päivään on kuulunut reissukuvien työstämistä, paluuta elettyyn. Tänään olen kerrannut reissun kolmatta päivää: älkää huoliko, en aio vastaisuudessa uudelleen näitä kaikkia täällä blogissa kertailla. Tänään kuitenkin.
Tässä yksi kuva, jonka otin, jotta muistan kiittää T:jea ja J:aa. He kun olivat tällä samaisella reissulla pari vuotta sitten, ja heidän innoittamana ja innostamana mekin Andalusiaan päätimme lähteä.
T. kun entisenä apteekkarina reissuillaan aina kaikki apteekit muistaa kuvata. 🙂
Tämä oli minulle ehkä reissun paras päivä, oliko se kolmas päivä, jolloin lähdimme Malagasta, kuljimme Frigilianan kautta Granadaan. Silloin olin vielä flunssan/koronan oireista täysin tietämätön, melkein pakahtunut matkustamisen riemusta.
Kylä oli ihan mahdottoman kaunis, ja siellä hurahdin kaikkiin värikkäisiin oviin. Kovin oli sellainen Santorini- tai Mykonos-tunnelma. Ja jotenkin tuntui ihan mahdottoman hyvälle tuolla. Olisin voinut kierrellä siellä koko päivän… Ja kuinka olisinkaan halunnut nähdä ihmisten arkea noiden ovien takana. Kuulla siitä, kuinka kauan sillä paikalla on asuttu, onko siellä vahva kotiseututunne, ovatko ovet tiukasti kiinni vain turistien tähden, ovatko läheiset oliivipuulehdot, granaattiomenaviljelykset, kaikki hedelmätarhat se tärkein juttu vuosien kierrossa… jäävätkö nuoret tähän kuvankauniiseen kylään, mikä on menneen merkitys, mitä toiveita on tulevaisuudelle?
Tämän ”Kohti Granadaa” – päivän muut kuvat ovat täällä: KLIKS!
Tuommoisen yllä olevan (isomman) koristeen olisin halunnut ostaa. Mökille, Myötätuulen terassille olisi just hyvä. Pehtoori ei innostunut rahtaamisesta.
Ja alla olevan kaltaisia kuvia haluaisin osata, hoksata ja ymmärtää ottaa enemmän. Vähän minimalismia, graafisuutta, kuitenkin tunnistettavuutta.
Majoituimme iltapäivällä Granadan hotelliin, meillä oli ”omaa aikaa”, jolloin ajelimme Pehtoorin kanssa taksilla näköalapaikalle, Miramar Nicolas, ja sieltä lähdimme kävellen tutustumaan kaupungin arabikortteleihin. Aika tuntui pysähtyneen. Hiljaisia, sulkeutuneita kujia, paljon mauriornamentiikkaa (onkohan oikea sana?). Illansuu lämmin, loma. Paluumatkalle taksin löytäminen vähän haasteellista, joten tulimme ihan liikkuneeksikin, hyvinkin pikkupatikka tehtiin. Ja sitten syömään, hyvässä seurassa, ja reissun tyyliin vähän turhan runsaasti. Näissä tunnelmissa tänään olen kuvia värkkäillyt.
Ja tänään kuvaprojektin kanssa lomittain, samaan aikaan yllättävänkin kristillistä joulua olen jo valmistellut. Nyt on koti jo aika jouluinen. Paljon tuikkuja, pientä punaista siellä täällä, lahjojakin jo paketoin. Ja Grand Designin ”rästijaksojen” katselua [että tykkään tuosta ohjelmasta!! Nimimerkillä ”pian 40 v. sitten omaa kotia rakentanut”]. Niiden aikana melkein huomaamatta Emmiliinille joululahjasukat valmistui. Glögikausikin avattiin. Kahden maailman välissä siis tämä päivä.