Tänään juhlapäivä, jossa tuleva ja mennyt vahvasti läsnä.
Tänään oli meidän poppoon pieni joulujuhla, pikkujoulut, ja kyllä me siinä juhlimme myös Suomen itsenäisyyttä.
Juniori & R. sekä muksut tulivat aamupäivällä ja lähtivät illansuussa kun oli syöty juhlapäivällinen. Mukava rauhallinen, vaikkakin melko täyteläinen päivä.
Piparkakkutalon koristelu ja kokoaminen oli paljolti lasten ja papan homma. Melkein kaikki rakennusmateriaalit olin hoksannut hankkia, mutta vihreät kuulat puuttui!! ”Mistä me nyt saadaan pensaat tänne?”
Riisipuurolounaan jälkeen muilla pieni pelitauko, jonka aikana kokosin studion olohuoneeseen: oli aika joulukorttikuville. Vahva tunne, että ensi vuonna Apsu ei enää suostu. Nytkin halusi kuviin ilman tonttulakkia, mutta tietysti geelillä otsatukka kuntoon! 🙂 Eepistä olisi kyllä vaikka lastenvaatekatalogeihin malliksi. Kuinka lapsi osaakaan poseerata luonnollisesti. Olla rentona, ja luontevasti.
Puolustusvoiman paraati oli tänä itsenäisyspäivänä Oulussa, mutta me tyydyimme porukalla vilkuilemaan telkkarista. Pehtoorilla on omakohtainenkin kokemus asiasta itsenäisyyspäivältä 46 vuotta sitten. Hyvin hämärästi muistan kun tykkimies-poikakaveri marssi Silloilla.
Tänään jossain välissä piparihommien aikana jouluradiossa soi Finlandia, jonka Apsu iloksemme tunnisti, tiesi säveltäjänkin. Senkin takia minulla taisi olla jotain roskia silmänurkissa…
Sitten ”Suuri Piparien koristelukilpailu”. Tämä oli kolmas kerta! Tyttöjen joukkue (Eepi & R.) ja Poikien joukkue (Apsu & isänsä) ovat vuorovuosina voittaneet kisan, mutta tänään – ilman pahempia kilpailupaineita – molemmat joukkueet keskittyivät vain omaan suoritukseensa, ja meillä Pehtoorin kanssa vaikea tehtävä valita voittajajoukkue. Tällä kertaa voitto meni luovuuden ja huumorin ansiosta pojille, tyttöjen esteettiset ja ystävyyteen nojaavat teokset olivat hyvänä kakkosena.
Päivällisellä juhlaruokaa, käristystä, Lapin puikulamuusia, sokeripuolukoita, Aura-murua ja suolakurkkuja. Jälkkärinä maistui toscakakku, – ja pipareita. Ruokakin juhlaa, ja yhdessäolo vielä enemmän.
Tänä vuonna, itsenäisyytemme on noussut entistä suurempaan arvoon.
Näin on. Kun itsestäänselvyytenä pidetty asia tulee uhatuksi, nousee huoli sen särkymisestä tai menettämisestä, ja olemassaolevaa aletaan arvostaa ja kunnioittaa aivan uudella tavalla.
Suomessa itsenäisyys on kyllä ollutkin arvostettu, mutta nyt Ukrainan, Israelin, Gazan sotatapahtumien myötä on kiitollisuus itsenäisyydestä ja isänmaanrakkaus valtavasti vahvistuneet.