Joulukonsertissa Iin kirkossa (vihitty käyttöön 1950) oli hyvin erilainen tunnelma kuin Andalusian valtavissa katedraaleissa ja moskeijoissa.
Konsertti oli yksi LähiTapiola Pohjoisen juhlavuoden tapahtumista, jonne sain kutsun, koskapa olin pari vuotta ”asiantuntijatehtävissä” juhlavuoden historiakirjaa tehtäessä. 🙂 Konsertissa esiintyi Pohjan Laulun mieskuoro, jota vaikuttavasti johti Mihkel Koldits. Solistina esiintyi – kuoron kanssa ja keskenään -Peltokurki-duo. Heidän ohjelmassaan oli duon omaa kaunista ja herkkää tuotantoa sekä perinteisiä, aina niin kauniita joululauluja (En etsi valtaa, loistoa, Maa on niin kaunis, … ).
Olipa kotoista, perinteistä, hyvin jouluista. Kyllähän se ison taitavan mieskuoron laulua on ilo ja nautinto kuunnella. Kuinka osaavatkaan. Pohjan Laulu on valtakunnallisestikin hyvin arvostettu yli 100-vuotias oululainen mieskuoro.
Iin kirkko on minulle ”kotoinen” siksikin, että vuosikymmeniä sitten kirjoitin Iin seurakunnan historian, ja siinä vaiheessa jouduin tietysti kirkkoon ja sen historiaan perehtymään. Kirjan kannessa on vanha kirkko, Pyhän Laurentiuksen kirkko (1695), joka paloi välirauhan aikana ukkosmyrskyn seurauksena kesällä 1942.
Sen tilalle valmistuneessa uudessa kirkossa on alttaritauluna taiteilija Eero Nelimarkan maalaus, jonka aihe on Markuksen evankeliumin neljännestä luvusta Jeesus opettaa veneestä. Lainaanpa tähän suoraan omaan tekstiäni:
On väitetty, että alttaritaulun Jeesuksen kuulijoiden hahmoihin Nelimarkka sai aiheita iiläisistä seurakuntalaisista: Väinö Räinä, Arvo Kova, Aino Tervo, Aune Arimo ja Pentti Kukkonen olisivat antaneet piirteitään taiteilijan työhön. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole käynyt, vaan Nelimarkka maalasi aivan oman näkemyksensä mukaan.
Niin tai näin. Kirkossa on hyvä tunnelma (mäntypaneelikattoko se on ratkaiseva tekijä sen suhteen?) ja nyt tuntuu, että joulu on paljon lähempänä kuin vielä aamulla.
