Hyvissä ajoin aamulla lähdettiin vielä kauppa-asioille, – ja sitten hautuumaille tekemään lumityöt. Ja toki viemään myös kynttilöitä.
Intiössä (= Oulun hautausmaa) oli vielä aamuhämärää, ja hyvin kaunista sielläkin.
Hautausmaan oman kuusen valoketjut olivat ihan uudenlaiset; ennen olleet kovaa valoa, kirkkaat, ja riippuneet kohtisuoraan alas, nyt tällaiset lämpimämmät ja korumaisesti ripustellut. Molemmat kauniita, – tänään tämä tuntui tunnelmallisemmalta.
Kunhan oli viivähdetty minun vanhempieni haudalla, ajelimme Jääliin Haipuskyläntienvarteen ja siellä pienelle, rinteessä olevalle hautausmaalle. Pehtoorin isän haudallakin paksu lumipeite: siispä polku ja tilaa kynttilöille …
Ja sitten Pehtoorin äidin luo. Ihan erityinen ilo oli mennä luokseen tänä jouluna; viime viikolla M-mummu (ens kuussa 93 v.) joutui sairaalaan, mikä hänen kohdallaan tarkoittaa todella vakavaa juttua. Kyllä pahasti jo säikähdimme ja pelkäsimme, mutta sieltäpä mummu vaan muutaman sairaalapäivän jälkeen kotiutui. Ja oli tänään virkeämpi kuin mitä minä olen koko syyspuolella tätä vuotta nähnyt.
[Tämä kuva on värikuva!]
Iltapäivällä kävin jo ladullakin, kuuntelin kirjaa koko kympin, mutta ei mitään muistikuvaa, mistä se kertoi. Ajatukset ihan muualla, – uusi huoli.
Ilta kulunut pienissä ruokapuuhissa, paketoidessa neuleita, perhechatissa, kynttilöiden valossa, joulukukkia ihastellessa.
Kolme yötä jouluun on…
Eikö ole merkillistä, että aina on joku uusi/ erilainen huoli mielessä? Välillä se on aivan aiheelinen ja toisinaan taas ”omassa päässä” syntynyt. Ja muun ajan (ainakin minä) pelkää jonkin huolen pullahtavan esille. Nyt kuitenkin yritän aloittaa taas hieman erilaisen joulun omalla kohdallani. Ja haluan uskoa kaiken olavan kunnossa kaikilla rakkaillani.
Toivotan näin Teille oikein rauhaisaa, makoisaa, muistorikasta ja Hyvää Joulua!
Anneli hyvä, sellaistahan se elämä on. Melkein aina on jotain huolta, isompaa tai pienempää, akuuttia tai jo kroonistunutta. Joskus vain ”itse keksittyä”, oikeastaan useammin kuin oikeita mutkia tai isoja monttuja taipaleella. Eikä sellaisiin, ei nytkään, auta yhtään, että tietää, että ”sellaistahan se elo on”. Nyt ei koske ihan lähimpiä, ei perhettä, mutta ´seuraavalla kehällä´ olevia lähimpiä, – rakkaita hekin, ystävät. Huoli on suuri, melkein peloksi kasvanut. Ja nyt ei ole itse keksitty. Valitettavasti.
Oikein hyvää joulua Sinulle, toivon että siellä on ”kaikki kunnossa” kuten arveletkin. Ensi vuoteen hyviä kokemuksia, terveyttä, iloa ja valoa.
Samoja tuntemuksia täälläkin tästä aiheesta. Kyllä ovat siellä hautausmaat saaneet kauniin lumipeitteen. Jouluaattona on varmaan hanget yhtä valomerta. Kyllä se lumi vaan on niin olennainen tunnelman luoja joulussa.
Kyllä lumi ja siniset hetket luovat tunnelmaa, rauhoittavat jouluun….