Ihan touhun päivä ollut.
Mainitsemisen arvoista on, että reissukuvat on ladattu koneelle, – sattuneesta syystä niitä ei ole kahtatuhattakaan [edit: oli niitä sittenkin melkein 3000]. Ja ehkä samasta syystä tavallista enemmän ihan pelkkää ”makulatuuria”, mutta kyllä niissä ensi viikolle riittää iltapuhdetta.
Viikon aikana ja varsinkin tänään tulleita joulukortti- ja kalenteritilauksia olen hoidellut. Ja mikä parasta, lähdin lenkille, eikä pikkupakkanen tuntunut ollenkaan ikävälle. Päinvastoin. Toki reissussakin viimeisinä, pääasiassa yksinäisinä päivinä (Sevillassa ja Malagassa) päivittäinen ’perustavoite’ (10 000 askelta) melkein tuplasti, mutta onhan näillä tutuilla kotipoluilla ja tienpätkillä (jo toipuneena) reippailu jotain ihan muuta kuin kuleksiminen lämmössä, auringosta ja kaupunkimiljöistä nauttiminen.
Sankivaaran ”keino”latu on kuulemma avattu. Loppuviikosta sinne avaamaan hiihtokausi? – Enpä taida.
Lisää talvisia aktiviteetteja olisi tiedossa jo vaikka heti: revontulihälytykset ovat nyt aika lailla tapissa; oikein aurinkomyrsky on tiedossa ensi yöksi. Ihan vaan sellainen pikkuinen reunaehto, että täällä sataa lunta täysin pilviseltä taivaalta. Eipähän tarvi lähteä tarpomaan pimeille rannoille.
Ennenaikaisen kotiinpaluun vuoksi, vähän kuin lohdutukseksi, ostin kauppareissulla KOLME erilaista kimppua Pirkka-kukkia. Tuleehan niistä hyvä mieli. Kuten ruoanlaitosta ja ruoasta. Molemmille maistui lohirullat, katkamousse, iso salaatti! Joku ihme proteiinin tarve tuntuu olevan. No mutta, huomenna taas enempi asiaa.
Nyt kun meidän reissuporukka odottaa Malagan kentällä yölennon (klo 0.20 – 6.00) alkua, me olemme juuri tällä hetkellä tyytyväisiä, että sittenkin lähdettiin omille teille, lähdettiin tartuttamasta muita, sairastamaan ja tervehtymään (Pehtoori varsinkin tarvi huilausta). Katsotaan sitten ensi viikolla, mitä mieltä olen tästä omatoimiratkaisusta, kun ryhdyn setvimään tämän ”poikkeaman” kustannuksia ja maksajaa. … Mutta nyt: hetkeksi vielä takkatulen ääreen.
