Minulla on uusi puhelin. Ei, ei ollut ”ihan pakko” hankkia, mutta löysin aika helposti ja vieläpä aika monia perusteita sen hankkimiselle juuri nyt, eikä Black Fridayna, eikä joululahjaksi itselle eikä vasta ensi keväänä, joten olihan se vaihdettava: viisi vuotta vanha, hyvin palvellut Huawei oli korvattava uudella Samsung Galaxylla.
Eikä kiinalaisvakoilu, joka Huawei-puhelimiin on liitetty, todellakaan ollut se syy. Kyllä rikkoutunut näyttö, joka heikensi jo aika pahasti kosketusnäytön toimintaa, oli suurin peruste. Vanhaan puhelimeen näyttöä ei olisi kannattanut uusia. Nyt Telia-Samsung tarjosi kytkynä samaan hintaan myös tabletin, joten arjous oli varsin hyvä.
Kännykän kameran päivittäminen oli toinen peruste, jonka varjolla raskin uuden puhelimen vaihtaa.
Sekä Miniä että yksi hyvä ystävä ovat vaihtaneet juuri tällaiset luurit tänä syksynä ja heidän käyttökokemuksensa ja puhelimella ottamiensa kuvien laatu vakuuttivat minut tästä merkistä. Sekä Vävy että Juniori, jotka ovat iPhone-miehiä koettivat liittää minutkin Omppu-jengiin, mutta tovin mietittyäni en sittenkään.
Ja eilen ehdin jo riemuita, että osasinpa itse aika sujuvasti siirtää kaikki sovellukset, kuvat ja yhteystiedot sekä saada salasalanat ja erilaiset (microsoft-, Adobe- yms.) tilit toimimaan, mutta onhan noissa ollut vielä tänäänkin säätelemistä, uudelleen rekisteröitymistä, salasanajoen metsästämistä. Mutta luulenpa, että nyt kaikki pelittää.
Vielä kun opin käyttämään kameraa ja sen ominaisuuksia. Yksi tärkeä – ei ihan ratkaiseva sentään – ominaisuus on se, että kamerassa on myös mahdollisuus raakakuvien (RAW) ottamiseen. Tarkoittaa sitä, että niitä on voi kuvankäsittelyllä säädellä paljon enemmän kuin perus-jpg -kuvia.
Erityisesti lasten kanssa kulkiessa, ravintoloisssa ja reissussa se, että kännykässä on hyvä kamera, korostuu. Minä kun en näkyisin enää järkkäriä ihan joka paikkaan aina raahaa mukanani. Ja puhelimessa on videokamera, jossa on vakain! Sekin on hyvä juttu, ja hyvä juuri nyt, kun seuraavaan reissuun on enää kaksi viikkoa aikaa.
Kännykän säätelyn ohella olen saanut monta muutakin asiaa järjesteltyä, siivottua ja hoidettua, mutta tehnyt myös niin ison töppäyksen, etten pysty vielä edes kertomaan, saatikka laittamaan kuvaa asiasta. Ei ole maailmoja kaatava asia, mutta en halua edes ajatella koko asiaa. Jos aattelisin saattaisi todellakin raivostuttaa. On vain aateltava, ettei sille enää voi mitään. Kerron, kunhan olen toipunut.
PS. Ja uuden bannerikuvan olen tehnyt eilen ”mainostamallani” Adobe Expressillä.