Tänään palauduttu arkeen, yhdenlaiseen uuteen normaaliin. Tai noh, matka ei ole enää ihan iholla.
Mutta vahvasti on kuitenkin tunne, että reissussa oli poikkeuksellisia epäonnen juttuja (taudin lisäksi, mm,. se, että Pehtoorilla hajosi puhelin.
Ja sitten kun miettii tarkemmin, niin kyllähän melkein jokaisella ulkomaanmatkalla sattuu jotain ”epäonnekasta”. Enemmän tai vähemmän joku menee pieleen.
Paljon kun matkustelee, niin paljon tapahtuukin. Ehkä eniten meille on tapahtunut kaikenmoista äksidenttiä niillä 70-luvun lopun ja 80-luvun alun auto-telttaretkillä, joita tehtiin kolmena loppukesänä pitkin poikin Eurooppaa. Varkauksia, huijatuksi tulemista, auton hajoamista, tullialueilla autossa nukkumista, Itäblogissa tulliviranomaisten kanssa kauhun hetkiä (ainoa kerta elämässäni, kun pahoinvoin pelkästä jännityksestä), tavaroiden hukkaamista (no, sehän ei minun osaltani poikkea mitenkään jokapäiväisestä arjestani).
Vähän rupesi kiinnostamaan, miten muilla on ulkomaan matkoilla hommat sujuneet? Onko pienet ja isommatkin haverit enemmän sääntö kuin poikkeus? Vastaisitkos tähän kyselyyn? Edelleenkään en näe kuka vastaa, joten anonyymiteettisi säilyy tässäkin. Jos/kun klikkailet omista kokemuksista, voitkos klikata YHDEN kolmesta ensimmäisestä. Siten saataisiin selville kuinka moni osallistui.
Ja kommentteihin voi jakaa kokemuksia sanallisestikin. Voidaan sitten porukalla empatiseerata ja oppia että sellaistahan se elämä on: onnea ja epäonnea.
Ensimmäinen spontaani ajatukseni oli, että eihän minulle mitään sen ihmeellisempää ole sattunut, mutta saihan tuohon listaan aika monta rastia kuitenkin laittaa. Silti voin todeta selvinneeni vähällä. Pari kertaa on vatsa mennyt sekaisin ja vielä sellaisissa maissa, joissa se ei ns. kuulu asiaan. Ylihintaa on joskus tullut taksissa ja ravintolassakin maksettua, ja jälkimmäisellä, omatoimisella Japanin-reissulla taifuuni pakotti muuttamaan viimeisten päivien suunnitelmat.
Vastauksesi oikeastaan osoittaa, että pienet ja vähän isommatkin epäonnet, sattumukset ja (nimenomaan) vatsataudit kuuluuvat asiaan. Muistot matkasta eivät määrity kurjien kokemusten kautta. Taifuuni kuulostaa kyllä jo aika isolta jutulta.
Nyt pitää koputtaa puuta. Ei tullut yhtään ruksausta ja reissuja on tullut tehtyä.
OHOH! Sinähän Kristoforoksen* kanssa ole väleissä. Toivotaan terveyttä ja kaikkea muutakin hyvää tulevalle Malagan matkalle!
* matkaajien suojeluspyhimys
Monenlaista on sattunut kun paljon on reissattu.
On sattunut kommelluksia,on sairautta,murtumia,mahatautia,kamala herpes huulissa monella matkalla. Surullisin tapaus matkaseurueemme mies menehtyi viimeisenä yönä Thaimaassa. Eikä ollut juhlinnan syytä,raitis mies.
On saatu ylimääräinen vuorokausi myrskyn vuoksi,lento oli siirretty. Merellä on myrskynnyt useallakin matkalla.
Kotiin on onneksi vielä selvitty vaikka viimeinen matka miehen kanssa olikin seikkailu lentokentällä Kanarialla,kun hän hävisi silmistäni,jo pitkälle dementoitunut mies.
Matkalaukkuja on rikkoutunut,eivätkä ole aina samaa matkaa kulkeneet.
Reissussa rähjääntyy. Auto on hajonnut Puolassa,rautalangalla sitä korjailtiin.
Amerikassa oli russakoita aivan kamalasti. Kassissani oli sipsejä kun päivän olimme Disney worldissa oli kassi täyttynyt elukoilla.hyi,,
Juttuja muistuu mieleen vaikka kuinka paljon,enimmäkseen mukavia,iloisia hetkiä.
Oi, että! Kuulostaapa kyllä siltä, että tosiaan on sattunut ja tapahtunut. Vähän kuin meidän matkoilla. 🙂 Russakoita! Tuollaista en osannut edes laittaa vaihtoehtoihin. Ja että niitä oli nimenomaan Amerikassa!
Kiitos kun jaoit näitä. Ja hyvä että muistot ovat enimmäkseen mukavista ja iloisista hetkistä. 😀