On ollut hyvä päivä käyttää aikaa kalenterointiin.
Eihän elämässäni enää juuri ole tapahtumia, jotka olisi takitilleen, tiettynä kellonlyömänä, juuri oikeassa kuun vaiheessa tai viikonpäivänä tehtävä, mutta edelleen minulla on kaiken maailman listoja, luetteloita, aikeita, ajatuksia, projekteja, trackereitä ja kaikkea sellaista, jota on mukava ja minun ihan omasta mielestäni tarpeenkin kirjata muistikirjaan. Niin olen aina tehnyt. ”Aina”, mutta joo, kyllä niinkin voisin väittää: milloin teinikalentereihin, milloin päiväkirjoihin, milloin Moleskineihin, liikuntapäiväkirjaan, The Muistikirjaan, milloin mihinkin. Ja pian pari vuotta olen ylläpitänyt muistikirjaa, jolla ei oikeastaan ole edes nimeä.
Bujoiluksikin sitä voisi nimittää, mutta minulle se on oikeastaan sittenkin ”vain” Muistikirja tai Kalenteri. Ja nimenomaan erisnimenä. 😀
Täällä on juttu siitä, kun aloitin tämän homman: ”Versioni bujoilusta”. Nyt tämä toinen, tällä kertaa 200-sivuinen, sininen Nuuna-merkkinen pistekirjani, on jo melko täynnä. Vielä en kuitenkaan alkanut täyttämään ensi vuodeksi hankkimaani uutta samanlaista pistesivullista kirjaa.
Loppuvuoden viikkojen pohjat (ks.otsikkokuva) jo kuitenkin tein tänään. Tein myös sivut joululahjojen mietiskelyä varten, ja talven hiihtoja varten on taulukkopohja jo tehtynä. Vähän teippejä, jotain piirusteluakin.
Pyöräilyt ja luetut kirjat, neulotut villapaidat värikoodeineen, muistiinmerkitsemisen arvoiset viinit ja rytmihäiriön ja eteisvärinän oireilut, – kaikki sellainen, joka on tarpeen tai muuten vain mukava muistaa ja listata, on sinisessä kirjassani.
Uusia sivuja tai kalenteripohjia tehdessä olen hakenut ideoita ja vinkkejä Pinterestistä, ja kuukausi sitten törmäsin jossain tietoon, että FB:ssä on (luonnollisesti, tietysti) kalentereita, plannereita ja muistikirjoja tuunailevien ryhmä nimeltä ”Kalenterimania”. Minähän tietysti sinne liityin, ja huh, huh! Todellakin olen aloittelija ja lopultakin aika vähän hurahtanut tähän touhuun.
Vaikka olen kyllä jo ollut vähän huolestunut omasta ”välineurheiluun” sortumisestani tämän harrastuksen parissa, sillä washiteippejä, kyniä ja tusseja on tullut hankituksi aika monenlaisia. Helsingin reissuilla joko Putinki tai Sinelli on ollut viime aikoina kohteena, ihan niin kuin Akateeminen ja Chez Marius aiemmin, ja niin kuin ne ovat edelleenkin.
Mutta tuolla Kalenterimaniassa ollaan ihan eri levelillä kuin minä. Aiemmin en ollut nähnyt sellaisia hienoa ”plannereita” tai piirustushaasteisiin osallistuneiden upeita töitä… Se on ihan oma haaransa tässä kalenterointi/bujoilu/plannerointi -touhussa. Luulen, että ryhmän seuraaminen hiipuu kunhan uuden kalenterin pohjat saan tehdyksi.
Minä jatkan omalla tavallani, ensi vuodesta tulee aiempia ”siistinpi”, ajatellumpi, tyylikkäämpi. Vähän jo osaan. Tämä on ollut aika mukavaa ja sivuja värkätessä tulee ajatelluksi kaikenlaista, yleensä hyviä asioita, ja käsin kirjoittaminen on mukavaa.
