Tajunnanvirtaa, hajamietteitä, takaumia, tuntoja… kaikkea tällaisia on tullut mietityksi viime yön tunteina hotellissa, kävellessä aamulla hotellista taksiasemalle Malagan satama-aukiolle, lentokentillä ja -koneissa. Unen ja valveen, reissun ja kodin välimailla. Ei siis mitään sujuvaa päiväkirjailua, matkaraporttia, vaan satunnaisia ajatuksia.
Kaipaamaani Pedro Ximeneziä löytyi lentokentältä.Ostin sekä viinikerholle että perheelle joulun juustotarjottimen oheen. Reissuviineissä kuuluu olla tarina; mielellään kertoo, mistä ne on ostettu, millainen tila, missä maistettu, miksi valittu tuotavaksi juuri tämä kyseinen viini. Noh, nyt tarina on erilainen: ”Ostettiin lentokentältä se kallein (35 €) merkki, joka siellä oli. Toivottavasti se on sopivan paksua, siirappista ja aitoa.”
Eipähän tarvinnut Malaga – Helsinki -lennolla olla huolissaan, saako vieressä istuvalta, suunnilleen koko ajan yskivältä ja kähisevältä matkaajalta koronan. Ihan on omasta takaa tuliaisena kotiin sellainen tuotavana. Aika luottavaisena oltiin, ettemme me olleet koneessa ne, jotka tautia mahdollisesti levittivät. Vieruskaverini lisäksi moni muukin yski ja pärski. Meillä molemmilla jo ihan kelpo olo, – Pehtoorillakin liki oireeton. Karanteeni on tehnyt tehtävänsä.
Tänään reissun keskeytys ja porukasta poisjättäminen ei enää niiiin kamalan kipeä paikka. Kyllä poppoon kanssa olisi helposti kulkenut mukana tulevaan sunnuntaiaamuun asti. Ei ollut edes vaikeuksia olla sosiaalinen, vaikka vähän reissun alussa itsestäni sellaista epäilinkin. Ja kuten arvelin, nytkin löytyi samanhenkisiä reissaajia.
Edelleen voidaan suositella meidän hyväksi havaittua Axul-hotellia! Sijainti, siisteys, hinta, sisustus, … kaikki kunnossa. Paitsi: äänieristys oli merkillisesti ja merkillisen huono. Kapean kadun toisella puolella erittäin viehättävän näköinen enoteca/ravintola, josta lähtivät viimeiset asiakkaat kello kolmelta viime yönä! Siis hotellia varatessa kannattaa vaatia huonetta pihan puolelta – tai mennä mukaan juhliin. Siihen meistä ei ollut. Silti ja siksi viime yön unet aika pätkittäiset, aika lyhyetkin.
Koko reissun kohteissa leijui uskonsotien sekamelska: Allahin, Jahven ja Jumalan välinen vuoropuhelu tai ehkä paremminkin päällepuhuminen oli läsnä kaikkialla. Kristittyjen, juutalaisten ja muslimien välinen mittely, yhteiselo, vuosituhantinen kilpailu vallasta ja vauraudesta on Andalusian maisemassa ja elämässä näkyvissä, hyvässä ja pahassa.
Malagan kentältä löytyi matkalukemista, ja Finnairilta Luxemburgin lahja maailman kuohuviinien ystäville. Häämatkan kilistelyt näissä merkeissä. 🙂
Sevilla taisi olla meidän, ainakin minun mielestäni, reissun viehättävin, kiinnostavin, charmantein kaupunki. Olkoonkin, että yksikseni siellä seikkailin puolitoista päivää.
Sellaistakin muistelin tänään, että Cordoban helteisessä hotellihuoneessa aika katkerissa fiiliksissä hunajateetä litkiessä hieman kyseenalaistin koko reissaamisen mielekkyyttä, ison rahaerän menoa tällaisiin matkoihin. Summailin, että onhan sitä tullut jo reissattua monilla mantereilla ja melkein kaikissa Euroopan maissa, joten eiköhän voisi reissuhommia jo hiivuttaa. Mutta ehei. Veri vetää tien päälle, matkaa tekemään, uutta näkemään ja kokemaan. Ja onhan sitä hyvänen aika ennenkin reissuissa sairastuttu. Montakin kertaa, jopa Olympian ryhmämatkalla: Japanissa olin ihan hiton flunssassa, – pandemiasta ei tosin ollut tietoakaan.
Aamukahdeksalta hotellista lähtiessä oli + 9 C ja iltakymmeneltä kotiin tullessa – 9 C. Taksi hotellista Malagan lentokentälle on suunnilleen saman kuin Oulunsalon kentältä meille kotiin. Malagassa se maksoi 19 €, Oulussa 68 €. ”Sulkeuduttuaan ympyrä … ” – tiedättehän.
Kuukauden päästä on jouluaatto. Hyvä niin. Ja kun en taaskaan ole oppinut mitäään, niin nythän alan odottaa sitä, laskea päiviä, suunnitellla ja valmistella. Siispä kohti uusia pettymyksiä. 🙂
Nyt kotiutumista. Täällä on hyvä.
Ehkä mummin ikävä ylihuomenna helpottaa, – josko vaikka ulkosalla pulkkamäessä nähtäisiin; brunssia en huomiselle vielä uskalla järjestää.