Sellainen seitinohut ketutus käväisi mielessä tänään iltapäivällä, eikä vain mielessä vaan myös sanavarastossa. Pikkuista vaille että hypin tasajalkaa, – sen verran vihainen olin.
Minähän olen aika järjestelmällinen, periaatteessa ainakin – ja huolellinenkin, omalla tavallani. 🙂 Teen aloittamani hommat loppuun asti, kai aika määrätietoisestikin tai ehkä sittenkin ihan vaan sinnillä: periksi ei anneta! Kun kerran olen päättänyt tai luvannut, vaikka vaan ainoastaan itselleni, niin sitten homma hoidetaan. Tai ainakin parhaan kykyni mukaan hoidan. Se on juurikin näin. (Oletteko muuten huomanneet, että tuo on yksi eniten toimittajien ja juontajien käyttämä hokema nykyisin: ”Se on juurikin näin!”. On se.) Kaukana olen mistään perfektionismista, tehokkuudesta tai pilkun viilaamisesta, mutta tässäkin se sama ajatus kuin monessa muussakin: ”paras työ, tehty työ”. Siis että tehdään, eikä meinata.
Ja tästä kaikesta johtuen tänään kun olin saattamassa kauan sitten aloittamaani hommaa loppuun, hoitamassa asioita oikeassa järjestyksessä, suhteellisen huolellisestikin 🙂 , niin eihän mennytkään kuten olin ajatellut asioiden hoituvan. Ja heikoin lenkki monimutkaisessa prosessissa oli Suomen Posti, ja toiseksi huonoin lenkki oli minun ainainen, loputon asioiden, tavaroiden, lappujen hukkaamiseni. ARGH!!!
Mutta omanlaiseni järjestelmällisyys, huolellisuus, määrätietoisuus tai kaikki änkyryys, joksi vanhempani ja joskus esihenkilönikin näitä persoonallisuuspiirteitäni nimittivät, aiheutti lopulta enemmän mielensäpahoittamista ja itseruoskintaa kuin edes olisi ollut tarpeen. Taloudelliset vahingot eivät olleetkaan 200 euroa vaan 20 euroa, ja tapahtuneen töpeksinnän seuraukset nyt eivät kauheasti taida häiritä ketään muita kuin minua itseäni. Posti on sen verran epäorgaaninen juttu, että palaute sen aiheuttamasta häslingistä ei koskaan tavoittane ketään tai mitään.
Ja mitenkö otsikkokuva liittyy päivän tapahtumiin? – No ei mitenkään, mutta kun olen, ainakin periaatteessa, järjestelmällinen, niin siihen kuuluu myös se, että joka päivä blogissa on otsikkokuva. Paitsi tietysti silloin kun se ei minusta riippumattomista syistä onnistu. Kuten esim. esim. viime kuun palvelinongelmat, jotka nekin saivat aika lailla harmistusta ja voimasanoja aikaiseksi.
No mutta muuten ihan mukava päivä. 🙂 Niin, ja ensimmäiset puolensataa Saariselkä-kalenteria ovat kuin ovatkin postissa matkalla tilaajilleen.