Kastajaisreissulta ollaan kotiuduttu.
Tämä päiväkin vielä perheen kanssa. Paljon kerrottavaa, kuviakin, eiliseltä ja tältä päivältä. Mutta nyt on vain annettava periksi, ja jätettävä huomiseen.
Jotain pieniä välähdyksiä tältä aamupäivältä kuitenkin.
Aamulla lähdimme vielä Eepin ja Apsun kanssa katselemaan pääkaupunkia. Hotelli Marskista lähdettyä liikennevaloissa, hiljaisen Mannerheimintien liikenteenjakajalla, varis nokki ruohon seasta jotain syötävää, ja Eepi, nyt melkein viis vee hihkuu: ”Kattokaa, lintu nauttii elämästä“.
Muistinpa viimeistään sitten minäkin: nautinpa kyllä tästäkin päivästä lasten kanssa.
Jatkoimme matkaa, – kohti Rautatientoria ja siellä tönöttävää Aleksis Kiven patsasta. Ei, se en ollut minä, joka halusin lapsenlapsille mitään historialuentoa pitää, vaan nimenomaan Apsu jo eilen oli pyytänyt, että käydäänkö katsomassa Aleksin Kiven patsasta (koulussa kun oli ollut edeltävänä tiistaina 10.10. puhetta). No tänään sitten käytiin katsomassa. Ja se ei ollut ainoa kerta tänään, tällä reissulla, eikä yleensäkään, kun poika pyytää: ”Mummi, kerro tarinoita!” Ja minähän kerroin.
Sitten kun myöhemmin oltiin kävelemässä junalle, Eepi kulki topakkana vetäen omaa vetolaukkuaan, kehuin häntä ja laukkuaan ja kysyin, mitä sulla on siinä: ”No hö, mummi! Vaatteita tietysti. Ja korut, tietysti.”
Tietysti.