Eipä ole aikoihin ollut mahdollisuutta siirtää mökiltä kotiinpaluuta päivällä, tai vaikka parilla, aiottua myöhemmäksi. Päinvastoin, pari kertaa on lähdetty haluttua aikaisemmin. Nyt oli mahdollisuus ja se käytettiin. Alun perin oli tarkoitus lähteä jo eilen aamulla kohti Oulua, mutta jäimmekin vielä yhdeksi yöksi, – harkittiin jopa kahta.
Viimeisen viiden vuoden aikana mökkirupeamat ovat olleet vähintään viikon mittaisia, useimmiten 10–11 päivää, aika usein sunnuntaista seuraavan viikon torstaihin.
Toista se oli joskus nuorempana ennen lapsia: perjantaina karattiin töistä joskus alkuiltapäivästä ja hurauteltiin 480 km, ja sunnuntai-iltasella yötä vasten tai maanantaina aamukuudelta takaisin kohti Oulua. Ei enää vuosikausiin puhettakaan sellaisesta; kaksi päivää eivät ole enää edes keskustelun aihe. Viikko vähintään pitää olla tiedossa, että lähdetään. Syynä ikä? – No sepä, ja se, että nyt on mahdollisuus olla pidempään. Nyt kun mahdollisuus, niin miksei!
Aamupurolle mennessä pitkospuissa pakkanen ja aurinko.
Ja tällä kertaa ei ollut mitään tarvetta, huolta tai hommaa, jonka takia olisi pitänyt tänään olla Oulussa. Ei töitä, ei juhlia, ei äidin sairaalajuttuja, ei perhepäivähoitoa, ei kuvauskeikkoja, ei mitään – meitä ei mihinkään tarvittu, joten miksipä olisi hienosta säästä luovuttu. Oli mahdottoman mukavaa, kun saatiin ihan itseltämme lupa olla vielä ylimääräinen päivä. 🙂
Tänään oli kuitenkin jo Ouluun ajeltava: minulla on monenlaista tekemistä ja hommia saatava valmiiksi ennen ens viikon Järvenpään reissua. Ja nyt sitten – monista pettymyksistä oppineena – toivon vain, että kaikki asianosaiset pysyvät terveinä. Siispä koetan olla ajattelematta kovin paljoa eteenpäin, ja edelleen vain hyräillä hyvillä mielin menneen mökkireissun mukavuutta, hyviä hetkiä.
Kuvakansioita peratessa löytyy PALJON lintukuvia. Kyllä minä yritin! 🙂
Tosi harvoin on lauantaina oltu tienpäällä Saariselkä–Oulu välillä. Olipa tänään vähän liikennettä, eikä rekkoja! Mutta Kemin jälkeen sakeaa räntää; meillä kyllä talvirenkaat, mutta silti luovutin ajohukin Pehtoorille. Ajokeli oli kurja: nähtiinpä Iin eteläpuolella aikamoinen ulosajo ja hälytysajoneuvoja sekä pohjoisesta että etelästä saapuviksi.
Me kotiuduimme kuitenkin hyvissä ajoin iltapäivällä. – Räntäsateiseen Ouluun. Ei puhettakaan pyörälenkistä, mutta moni asia kuitenkin eteenpäin jo saatu.
Ja huomenna arvonnan julkistaminen ja sitä myöten vielä paluu mökkimaisemiin ja tarinoihin!
Voimapuumme, monisatavuotinen aihki, ja uusi nili, oli hyvästeltävä.
Kunnes jälleen palaamme…
Teidän suunnatessa etelään, minä palauduin pohjoiseen, en tosin Hangasojalle, paljon etelämmäksi jäin. Kyllä olikin paluu,leppoisasta kesäkelissä ja lämpöisistä uimavesistä tänne myrskyyn.
Katselen kuukkelien kuvia, hyviä ovat ja nyt on teilläkin sitten kaikki kaarnanraot ja oksan hangat täynnä koiramakkaraa. Talvivarastoja kerätty.
Eiköhän Hangasojan kuukkelit seuraaviin mökkireissuihimme hengissä säily, sen verran evästä ovat varastoineet. 🙂
Aurinkoisia päiviä sinne etelämmäs – myrskyn jälkeen poutasää.