Syksy, syksykin tuntuu nyt hyvälle.
Ja nyt olisi niin paljon kaikkea mukavaa tekemistä, ettei oikein tiedä mille alkaisi, ja sitten päivä suhahtaakin jo ohi, eikä ole ehtinyt vielä päättää… 🙂
Sadonkorjuuhommia ei minun yrttipenkeistäni tänä vuonna juuri ole. Mökiltä palatessa täällä odotti kaatunut iso, vanha pihlaja, jonka Pehtoori eilen sahasi ja pilkkoi, olisi ollut helpompi pari ämpärillistä pihlajanmarjoja hyytelöitäväksi, mutta kun se hyytelö ei meillä kulu, niin mitä sitä turhia keittelemään. Oksia laittelin kyllä maljakoihin ja ruukkuihin sekä sisälle että pihalle, mutta eivätpä ne oikein hyvin siinä voi.
Marja-aroniapensaissa on paljon, hyvin paljon marjoja, eivätkä rätsät vielä ole hyökänneet niitä syömään, mutta eipä ole marjat vielä kypsiäkään. Niistä tulisi todella hyvää hilloa: ehtivätkö kypsyä ennen rätsien tuloa? Toivottavasti, sillä linnut putsaavat pensaat parissa tunnissa.
Omenoita tulee niin vähän, että ne syödään suoraan puista. Osto-ompuista aattelin huomenna leipoa piirakan. Tai ylihuomenna.
Puhelimista ja niiden valokokuvsta parisskin yhteyksissä ollut tänään puhetta, minulla vähän reistailee puhelin, tai siis lähinnä se, että luurin näyttö on säröillä, joten kosketusherkkyys ei ole paras mahdollinen. NÄytön vaihtaminen on varsin hintavaa, enkä millään raskisi vielä vaihtaa uutta puhelinta. Pitäisi sinnitellä, että ehtii täyttää ainakin neljä vuotta… Nyt on sellainen aika, että Google lähettelee parin vuoden takaisia ikävähköjä kuvamuistoja. Yleensä puhelimen kuvamuistot minulla ovat Lapin laduilta tai patikkapoluilta, ravintolaruoista tai lapsenlapsista, ja niitä kaikkia olen kuvaillut kymmenittäin, sadoittain, tuhansittainkin myös Canonilla, joten miksi hankkia puhelinta – ainakaan vielä.
No niin, mutta tällaista sillisalaattia tämän päivän yhteenveto.
Huomenna sitten yksi kysely, hyvät lukijat!
Nyky-Puhelin on petollinen kaveri…hajosi kolmen vuoden käytön jälkeen-ilman mitään syytä??Näyttö lopetti toiminnan ja se siitä.Ystävällinen Louru-kauppa sai tiedot haettua vanhasta,mutta osa tiedostoista häipyi.
Takuu oli 2 vuotta,joten kesti ruhtinaallisen(?) vuoden sen jälkeen.
Kestävää kehitystä?En vain käsitä,Ilmankaan ei tule toimeen nykyään.
Jotain tarttis tehrä….,mutta mitä?
NÄinhän se tahtoo olla. Kaiken muunkin elektroniikan (ja sähkölaitteiden!) kuin puhelinten kanssa. Vuosi takuuajan loppumisen jälkeen joutuu usein miettimään uuteen vaihtamista.
Minä olen – puuta koputtaen – onnistunut ykköskameran pitämaan vireessä seitsemän vuotta. Huollot ja päivitykset on olleet tarpeen, sama koskee pöytätietokonetta. Mökkiläppäriin tehtiin laajennuksia etc ja jatkoaika on tuonut ikää toimintavuosia. Mutta ainahan nämäkään ei auta.