Johdantona tämän ja huomisenkin postauksiin – yksi syy tämänvuotisen kesälomamatkamme suuntautumiseen juuri näille seuduille on ollut ”paluu juurille”. Tai enemmänkin se, että vuosi sitten kirjoittaessa äidin biografiaa harmittelin paljon, että äiti ei aiemmin ollut suostunut ”kunnolla” kertomaan evakkomatkastaan, matkoistaan.
Toisaalta olin iloinen, että onneksi itse muistin niin paljon mummulareissulta Perniöön ja samalla Särkisaloon. Siis halusin tällä reissulla jatkaa äidin evakkomatkalla kulkemista paitsi kirjoittaen, myös kulkien.
Jo marraskuussa kävin Elimäellä Koskisten meijerin naapurissa, jonne äiti ja osa perheestään heti talvisodan sytyttyä joutui evakkomatkallaan. Kun kevättalvella 1940 oli selvää, että paluuta Karjalaan, paluuta Koivistolle ei olisi, siirrettiin karjalaista väestöä lännemmäs, kauemmas sotatoimialueelta.
Talvella 1940 heidät siirrettiin Oriveden Längelmävedelle, jonka ohi tänään ajoimme. Tarkkaa sijaintia äidin silloisesta evakkopaikasta en tiedä, mutta samoilla seuduilla on oltu tänäänkin. Ja sieltä äidin evakkomatka jatkui vuoden päästä Turun saaristoon: Paraisille. Siitä ja äidin toisesta evakkomatkasta Perniöön ja Särkisaloon sitten huomenna, jolloin meidänkin matka jatkuu niillä seuduilla.
~~~~~~~~~~~~
Tänään aamiainen Mäntässä Art Hotel Honkahovin ravintolasalissa.
Ei sittenkään aamu-uinnille; Mätäsjärven pinnalla ihan reilusti sinilevää. 🙂
Matka Oriveden ja Kangasalan, Valkeakosken, Nuutajärven ja Forssan kautta Saloon ja edelleen Perniöön.
Ensimmäinen stoppi Kangasalan Mobilia-automuseolla. Kahvila ja museo. Ranta, aurinko, vanhat autot ja kirjoitetut, ajetut ja eletyt työtkin mielessä kiertelimme tovin. Matka jatkui pikkuteitä pitkin kohti Varsinais-Suomea. Kangasala – Orivesi -väli oli oikein hieno, metsäisiä, mutkaisia, mäkisiä teitä ja sitten laajoja peltoaukeita, silmänkantamattomiin viljavia peltoja. Ja Liuksialan kartano ja sinne johtava kilometrin mittainen koivukuja. Olipa mukava ja iloinen yllätys nähdä ne!
Lounastauolle poikkesimme Nuutajärven lasiyhteisöön. Minulle riitti Minetti-jäätelön chili-appelsiinisuklaajäätelö ja pieni ostos lasikirppikseltä: mökille pieni punainen piristys. Ja siellä lasinäyttelyssä samojen taiteilijoiden töitä, joita näimme lauantaina Oulun Pikisaaressa. Edelleen pidimme sellaisista hyvin paljon.
Sitten Salon kautta Perniöön. Perniö on isäni synnyinkunta, minun lapsuuteni mummulan paikka. Ensimmäiseksi kirkolle. Perniön keskiaikainen (1400-luvulta) kivikirkko on Pyhän Laurin kirkko, – ja tiedättehän se (San Lorenzo = Pyhä Lauri) on meille tärkeä pyhimys.
Sitä paitsi, kirkko on todella, todella kaunis. Se tuo luottamusta (700 v. paikallaan, arvokkaana, turvana). Hautausmaalla kiersimme, harmittelin, ettei ollut kukkia Karjalaan jääneiden muistokivelle.
Tänne tuli paljon Karjalan siirtoväkeä, paljon. Ja monilla jäi Karjalaan omiaan… Kuten minunkin pappani, – ehkä huomenna vien kynttilän tai kukan, – ainakin muistan.
Kirkolta ajelimme Ylönkylän kautta Matildedahliin. Onhan tämä mahdottoman hieno paikka. Täällä me ollaan nyt pari yötä. Minulla olisi paljon kuviakin päivän kulusta, mutta eipä niiden liittäminen nyt jostain syystä onnistu.
Yritän aamusella, huomenna.
Soisin teidän kaikkien ne näkevän…
[Edit seuraavana aamuna: kuvat liitetty. 😀 ]