Lupasi sadetta tälle päivälle.
Niinpä jo aamusta olin orientoitunut pysymään pois ulkoiluhommista. Vihdoin siis kaupungille toimittelemaan asioita.
SPR – verenluovutuksessa tauon jälkeen
Olen ollut ”luovuttajatyyppiä” pienen, tai noh, suunnilleen koko ikäni. Verenluovutuksesta tulee hyvä mieli: oikeasti sellainen, että on voinut auttaa, ihan itse auttaa, ja se tuo mielihyvää.
Toki kuukausilahjoittajana yhteen jos toiseenkin suuntaan kokee auttavansa, edes vähän, mutta verenluovutuksessa juttu on konkreettisempi.
Pari vuotta sitten tuli niin paljon kremppoja, sairastamista, diagnoosia, huolta, huonoa oloa, lääkkeitä ja ties mitä kaikkea, mikä kaikki oli esteenä luovutukselle, mutta nyt, kun elämä on taas seesteytynyt ja oireilu ja lääkkeet minimissä (nyt tässä kohtaa paljon maalaamattoman puun koputusta), menin rohkeasti Veripalveluun kyselemään, josko minusta olisi vielä avuksi. – Toki.
Enkä ole edes liian vanha. Semminkin kun on pitkä ”luovutustausta”. Veriryhmä +O ja Hb 147 takasivat että voisin olla avuksi. 🙂 Luovuttajatyyppi! Yesh!
Qstock – sivustakatsojana
Kaupunkikierrokselle olin kirjannut paljon muitakin rasteja. Kiertelin ja hoitelin niitä ja päivän kiertyessä kohti puoltapäivää katukuvassa, Valkeassa, kaupoissa ja kaduilla näkyi yhä enemmän nuoria. Laittautuneita, onnellisen, innokkaan, varauksellisen, toiveikkaan näköisiä nuoria tyttöjä, teinejä, naisia. Vähän hukassa olevan näköisiä poikia, rokkarijätkiä, koviksia, iloisia ja vakavia nuoria miehiä. Ja sitten nuoria aikuisia, joita kyllä oli paljon vähemmän.
Oulussa on tänä viikonloppuna 40 000 qstockaajaa, joten monenlaista mahtuu joukkoon. Esiintyjissä monia (J. Karjalainen, Haloo Helsinki, … ) , joita itsekin voisin mielelläni katsella ja kuunnella. Olen yhden ainoan kerran ollut Qstockissa (ent. Kuusrock). Siitä on kauan, hyvin kauan (1975?).
Nyt vain kuuntelemme kaikuja tänne kotipihalle ja sisällekin asti.
Mutta muutakin kulttuuria tänään.
Warhol Oulussa
Tänään kävimme (ensimmäistä kertaa) Oulun Taidetalo Kulttuuripankissa. Siellä on Andy Warhol goes Arctic-näyttely. Ja samalla kertaa toisenkin Andyn teoksia: Andy McCoyn maalauksia ja hattuja.
Andy Warholin taidetta on nähty Momassa New Yorkissa ja hän on innostanut minua omissa valokuvaushommissani: ammattitutkintokoulutuksessa tein tutkintoja varten sarjan Campbellin tomaattipurkeista – niinhän Warholkin teki. Niistä tein jopa yhden sortin selfien. … 😀
Tänään näyttelykaupassa oli Campbell´n soppaa myös myynnissä: purkeissa on Jalostajan kanssa yhteistyössä tehtyä ”kulttuurisoppaa”´(= ihan normitölkkihernaria) !!! Milloin moista olet museokaupasta ostanut? – Ei ainaisia jääkaappimagneetteja, lyijykyniä ja T-paitoja. Kerrankin ruokaostoksilla museokaupassa.
Näyttelyssä käynnillä on sekin peruste, että Oulun jälkeen maailmaa kiertänyt näyttely palaa Saksaan, jossa se jemmataan seuvaaviksi 15 vuodeksi varastoon. Tämän jälkeen kestää aika kauan ennen kuin näitä ikonisia julisteita on mahdollisuus nähdä.
Ja Warholin lisäksi samassa näyttelyssä on esittelyssä myös toisen Andyn teoksia: sekä tauluja että maalattuja hattuja. Andy McCoysta en olisi uskonut.
Näyttelyn jälkeen menimme vielä Petrellin saluunan terassille yhille: ukkosen tuloa uhkaavassa iltapäivän lämmössä nautimme lasilliset ja sitten vetäydyimme ”läpi” rokkikansan” kohti kotia.
Tein aikas hyvää ruokaa: turska on (hyvä) kala, jolle uudet perunat ja purjosipulikastike sekä salaatti sopivat kavereiksi oikeinkin hyvin. Ja Provencen rose. Se ei ansaitse erityisiä mainesanoja, Warholin näyttely sen sijaan on suositeltava, semminkin kun Oulun jälkeen se joutuu jemmaan. Siis näyttelyyn tai vasta sitten 15 vuoden jälkeen.