Ovi ja merkki?

Ovi

Uusi rullaverho tuli eilen postissa, ja Pehtoori asensi sen tänään. Kuvavalintaan oli blogin lukijoilla ja kommentoijilla vaikutuksensa. 🙂

Apollokahdin Iisalmessa oli se firma, josta tämän tilasin. Tässä on paljon ohuempi rullaverhokangas (mikä on vähän pettymys), ja tämä on paljon kalliimpi kuin entinen (sen kyllä tilatessa tiesinkin), mutta väritulostus ihan ok. Onneksi ihan viime vaiheessa lisäsin ohuen, ohuen harmaan sävyn kuvan  ”päälle”. Olisi ollut liian räikeä, ja varmastikin varsinkin talvella ihan absurdi. Kyllä tuolla ovikuvalla nyt jokunen vuosi mennään. 🙂

Merkki?

Uskottekos te ennusmerkkeihin, enteisiin, viesteihin tuonpuoleisesta?  – Tästä on täällä blogissa ollut puhetta joskus ennenkin, minähän en henkimaailman asioihin paljon ole perehtynyt, jotain taikauskoisia juttuja kyllä ajatteluuni liittyy, ja varsin harvoin saan ”viestejä tuonpuoleisesta”.

Totta puhuen viime viikon reissulla, erityisesti Atun saarella, melkein odotin, että juuri kun luulimme olevamme tai olimme äidin evakkokodin pihapiirissä, kävisi joku tuulen henkäys tai että autoradiosta olisi juuri silloin alkanut soida Dannyn ”Tuuliviiri” tai Katri-Helenan ”Minne tuuli kuljettaa” … No eihän nuo nyt Novalla juuri kuulu. 😀

Tänään aamulla pyöräilin Oulujokivarressa ja piipahdin hautuumaalla, menin kertomaan äidille reissustamme, siitä, kuinka se jätti minuun jäljen … Ja? Ja siinä äidin puolella hautaa, juuri siinä, mihin usein kynttilän tai kukan laitan, oli pienen pieni koivun taimi. Se oli noussut soran läpi edellisen (juhannuksen aikana?) käyntini jälkeen. Koivu. – Äitihän oli kotoisin Koivistolta, Koiviston Koivusaaresta. Perniön mummulan talon nimi (ja lapsuuteni mökin nimi) oli Koivula.

Kyllähän vain tuli sellainen tunne, että pieni koivun taimi oli viesti, tervehdys, — Totta, kyllähän tietysti vähän olin herkillä jo mennessäni haudalle tuon evakkotaipaleella kulkemisen jälkeen, mutta ihan sama. Tunne kuitenkin. En tosiasiaksi väitäkään. Muisto tämäkin.