Olemme kotona.
Tuntuu siltä kuin olisimme olleet reissussa ainakin viikon, olimme viisi päivää ja neljä yötä. Kilometrejä kertyi lähes 2000. Matkakertomuksen täydennyksenä palaan vielä aika erikoisiin, aika hienoihin ja aika erilaisiin majapaikkoihin, jotka jokainen tekivät reissustamme omalla tavallaan uniikin ja mieliinpainuvan.
Yksi yö Mäntässä, seuraavat kaksi Mathildedalissa ja viimeinen Vaasassa.
ArtHotel Honkahovi, Mänttä
Mäntässä majapaikkana oli 1930-luvulla rakennettu funkkis-hotelli, Mathildedahlin ruukkikylässä vanha junakontti ja Vaasassa ihan ”oma” satavuotias Airbnb-mökki melkein keskellä kaupunkia. Kolme kovin erilaista majoitusvaihtoehtoa, – enkä kadu mitään! 😀 Kaikki olivat sijainniltaan, viihtyvyydeltään, tarkoituksenmukaisuudeltaan enemmän kuin hyviä. Aika lailla tavallisesta poikkeavan lomareissumme antia osaltaan olivat nämä majapaikat.
Kiitos (Tiina) täällä blogissa saamani vinkin, maanantaina ajelimme Mäntän keskustaan, ja siellä Art Hotel Honkahoviin. Paikka ja miljöö [järvenranta!!!], arkkitehtuuri ja pienen hotellin ”mennyt maailma” tekivät paikasta poikkeuksellisen, mieleenpainuvan, ainakin meille ainutlaatuisen – kaukana Scandicit ja Sokos-hotellit!
Nyt yöpyminenkin oli osa Mäntän taidekokemusta. Ja kyllä se ranta – pieni viivähdys tyvenellä rannalla sekä illalla että aamulla – oli hieno. Kaksi asiaa, jotka muutoin hienossa hotellissa häiritsivät olivat ensinnäkin likaiset ikkunat! Varsinkin aamiais-ravintolasalin koko seinän kokoinen näkymä järvelle olisi ollut todella hieno, jos ikkuna ei olisi ollut niin likainen. Oikeasti tosi likainen. Kuvassa ei onneksi näy.
Ja toinen – yllätyksellinen – juttu oli se, että meillä oli yhteinen wc/kylppäri naapurihuoneen kanssa. Alla olevassa kuvassa huoneestamme näkyy kylppäri, josta ovi naapurihuoneeseen.
Oli sen verran hieno majapaikka, ettei moista olisi uskonut, – varsinkaan kun tästä ei ollut tietoa etukäteen.
Noh, ei tullut mitään ongelmia, eikä todellakaan ole maailmoja kaatava juttu (nimimerkillä retkeilumajoissa yhteishuoneissa vuosikymmenien varrella usein majoittunut) mutta kun oli kuitenkin aika luksuspaikka, ja hinta sen mukainen. Tässä hotellissa poikkeuksellisen hyvää oli sijainti ja persoonallisuus, historian havinaa.
Mathildedal, Salo
Seuraavat kaksi yötä majoituimme Mathildedalin Ruukkikylässä, Perniössä – vain seitsemän kilometriä mummulani mailta. Mathildedal ja Teijon kansallispuisto on vilahdellut somessa ja lehdissä monta kertaa viimeisten vuosien varrella, ja se on kuulostanut tutustumisen arvoiselta paikalta. Sinne siis. Siellä on paljon. Se paljon isompi alue kuin odotin. Se on rustiikkinen, rento. Siellä on mukavia putiikkeja, kolme hyvää ravintolaa (joista kahdessa söimme ja olimme oikeinkin tyytyväisiä, kolmannessa kävimme ”yhillä” ja iltapäivämusisointi ravintolan (Terho) takapihalla oli mieluista.
Siellä ei kovin paljon ole hotellihuoneita eikä majoitusmahdollisuuksia, mutta onnistuinpa aika myöhään heränneenä saamaan meille peruutuspaikkoina kaksi yötä kontissa.
Siellä on kuusi juna/laivakonteista tehtyjä ”hotellihuonetta”, jotka on nostettu entisen ruukki/teollisuushallin katolle. Meidän oli tuo keskimmäinen. Alla oleva kuva on melkein ulko-ovelta, oikealle jää pieni vessa ja suihku. Hyvin mahduimme.
Eihän tilaa ollut turhaa, ei luksusta, ei arkkitehtoonisesti hienoja ratkaisuja, mutta ihan kompakti yösija, jossa oli tavattoman hyvä hengittää ja jossa ei naapurikontin tai muutkaan äänet (olisiko niitä siellä ruukkikylässä ollutkaan?) kuuluneet.
Yllä keskimmäinen ovi meidän, ja alla meidän ”etupiha” ja alapihalla oli alpakoita. Jotenkin symppiksiä otuksia, joista ei lähtenyt mitään ääntä, siis ei häiriötä.
Ruukkialueella on paljon pieniä ja kuvauksellisia, vähän rustikkisia, romanttisia yksityiskohtia. Paljon katseltavaa, kuljettavaa, – kesäteatterikin olisi ollut, mutta me istuimme mieluummin merenrannalla ja käveskelimme ruukkikylässä.
Ja se on merenrannalla! Siinä on pienvenesatama, siinä on kaksi rannalla olevaa ravintolaa ja siinä vieressä on Teijon kansallispuisto, jonne oli tarkoitus mennä jossain välissä pienelle patikalle, mutta… Meillähän meni kotiseuturetkillä, hautausmailla, evakkokoteja ja kouluja etsiessä, saaristossa ajellessa niin paljon aikaa, ettei retkeilylle jäänyt aikaa. Ei ole mahdoton ajatus, että joskus toiste.
Mökkimajoitus Vaasan keskustassa
Ja sitten viime yönä taas erilainen yöpymispaikka. AirBnB -kokemuksia meillä ei ole moniakaan, mutta tämä tuntui ehdottomasti paremmalta kuin joku ketjuhotelli. Melkein Vaasan keskustassa, pienessä satavuotiaassa mökissä oli hyvä majoittua. Mathildedalin kontin jälkeen tilaa oli valtavasti! Kaksi huonetta, kaksi parvea, pieni keittiö, vessa suihkuineen.
Pönttöuuni ja ilmastointilaite. Kaikki siistiä ja kaikki tarpeellinen. Olisi voinut kokkailla, asustella vaikka vähän laajemmallakin perhekunnalla, mutta silti varsin edullisesti.
Ihan ehdottomasti hyvä oli tämä.
Kaikki kolme ihan eri ”sarjoissa”, kaikki kolme hyviä, just sopivia tälle reissulle.
Hyvä reissu oli. Kaikin puolin. Kaikin.
(Kansikuva Kokkolan Neristanista, jossa tulomatkalla kävimme luonasvohveleilla Museon pihapiirin Vohvelikahvilassa. Sitäkin voimme suositella. Kuten Neristanissa jaloittelua muutenkin. Sielläkin olemme joskus aiemmin kotimaanmatkailleet. Lähelläkin voi olla jotain hyvin viehättävää.)
