Nyt on kriisi!
Jos on 49-vuotiaasta 65-vuotiaaksi JOKA PÄIVÄ tehnyt postauksen, kuvallisen, lyhyen tai pitkän, hyvin harvoin ihan kuvattoman ja kun nyt toisen kerran (2017 edellinen vastaava haaksirikko) iso osa blogin sisällöstä on hävöksissä, niin tuntuu vakavasti siltä, että lopetan koko homman. On melkoinen menetyksen tunne, kiukku ja turhautunutkin olo.
Mitä minä vastaisuudessa teen iltaisin – reissussa, mökillä ja kotona – jollen ilolla tai velvollisuudesta (ketä kohtaan? – ehkä enimmäkseen itselleni) kirjoittele tänne jotain päivän tunnoista, tapaamisista, tapahtumista, resepteistä ja reissuissa, matkoista ja muksuista? Jollen enää aamuin, päivin, illoin raahaa mukanani kameraa, jotta olisi iltasella joku kuva blogiin liitettävänä?
Jollen enää vastaisuudessa muistele menneitä, en näitä päiviä, en enää kertaa menneitä ja enkä pohdi tulevia, niin mistä löydän muistikuvia ja kuvia reissuista, töistä, talvista ja kesistä, arjesta ja juhlista…
En enää aio palata paperisiin päiväkirjoihin, – ne vievät minut yksinpuhelun suohon. Se ei ole hyväksi – minulle, eikä kenellekään.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tänään aamupäivällä kävi selväksi, että puolet blogin kuvista (n. 10 000 kuvaa!!) ovat (ainakin näillä näkymin) hävinneet, tuhoutuneet tai jotain – ovat joka tapauksessa poissa. Eikä uusia kuvia voi ladata.
Arvannette, että on aika synkeä juttu minulle.
~~~~~~~~~~~~~~
Yritän huomenna selvittää, josko webhotelli, jossa lähes 6 000 postaustani ja yli 20 000 kuvaa ovat, voisi jotenkin korjata tuhon jäljet.
Voin vain kuvitella, miltä Sinusta tuntuu! Minun päivittäiset muistiinpanoni mahtuvat kalenterin lokeroon ja silti olen pahoillani kun jostain syystä jokunen kalenteri vuosien varrelta on kadonnut. Säilytän siis kalentereita vuodesta 1978 alkaen. Kaksi (tai kolme) on kadoksissa.
Toivon, että huominen tuo ratkaisun ja kaikki löytyy jostain!
Kääk! Toivottavasti homma selviää ja jatkat vielä ❤️
Voi surun paikka !! elä nyt hyvä ihminen vielä luovuta !!
Katsotaan nyt. Kiitos, Toini.
Anneli ja Katri, kiitokset tsempistä. Teen kyllä tänään kaiken minkä osaan ja keksin tämän setvimiseksi.
Onpa harmillista,toivottavasti kuvat ja sivut ovat palautettavissa. Elämä supistuu entisestään jos lopetat. On edes blogin avulla päässyt ulos maailmaan,tästä pirtistä, Toivotaan parasta.,
Kiitos paljon kommentista! Tämän jälkeen ajatus blogin jatkamisesta tuntuu mielekkäältä. Ja toiveita nyt on….