Aamusella mietin kovasti, lähtisinkö Turkansaareen vai sittenkin Iihin pyöräretkelle? Lyhyempi (melkein 50 km) vai pidempi (yli 60 km) kierros? Molempiin kun on tapana ainakin kerran kesässä tehdä lenkki.

Ensin oli kuitenkin  pestävä pyörä eilisen rankkasateessa pyöräilyn jäljiltä, päätin sitten samalla kastella kukat, ja vähän lakaista sisäpihalla, pyyhkiä ikkunalautoja – vielä on männyn keltaista vähän joka paikassa, mutta olipa  kesäaamussa mukava vähän touhuta pihallakin. Sitten Huvilaan nauttimaan päivän kakkoskupillinen kahvia, samalla vähän surffailua, postia, viestejä ja kirjeenvaihtoa. Ja kello olikin jo yksitoista!

Helposti totesin, että eihän minun mikään välttämättömyys ollut – hurjan hienosta kelistä huolimatta – lähteä mihinkään ´kaukomatkalle´ sykkelöimään. Ihan hyvin voin olla lähtemättä ollenkaan! Ja kylläpä se tuntui mukavalle: voin tehdä mitä haluan. Lähdin sitten kuitenkin… Mutta kuljin vain suunnilleen puolet siitä, mitä olin aikonut. Enkä edes minnekään uimaan mennyt, vaikka uikkarit satulalaukussa olivatkin. Tänään tämmöinen tuntui sopivalle. Kotipiha houkutti.

Laittelin meille rakuuna-, ranskankerma-, kesäkurpitsa-, punasipulibroileria. Rakuunaa on yrttipenkeissäni niin paljon, että on koettava keksiä erilaisia käyttötapoja. Tästä tuli hyvää. Kuullottelin vihanneksia öljytilkassa, ruskistin broilerfileet pannussa, sekoitin kaikki keskenään, sekaan vähän kanafondia ja ripaus suolaa. Helppoa ja hyvää. Ranskankerma takasi, ettei tullut liian kevyttä. Hyvää oli. Ensi kerralla yksi ruokallinen rakuunaa vaihtuu kahteen.

Söimme piazzalla – tänään kun ei satanut.

Takautumahuomatus: Tässä nyt näkyy hyvin, kuinka Pehtoorin keväällä maalaamat tuolit ovat kuin uudet.

Toinen juttu, josta keväällä kirjoittelin: maissinjyvistä iloa puutarhaan. Toukokuun alussa laitoin maissinjyviä multaan, ne versoivat ja lähtivät hyvään kasvuun, olivat ainakin 30-senttisiä, ja minusta jo sellaisina ihan riittäviä, mutta Kroatian matkan aikana ja viimeistään mökkireissun aikana ne kärsivät ylenpalttisesta vedestä, niitä kun en ollut siirtänyt sateelta suojaan ja kuitenkin ne oli ”kasteluvastaavien” listaan merkitty. Oma vika. Ei muuta kuin uusi yritys.  Nyt olen laittanut uudet pikkupurkilliset. Minusta ne olisivat kauniita juuri noin. Sopivia ainakin tällä viikolla. 🙂

Illansuussa vielä pari tuntia äänikirjan ja neuleen kanssa pihalla.

Oi, että kesä on! 🥰

 

 

Jokainen kommentti on ilo!