Auringonkukan versoja! Niitä on jo paljon. Ne ovat vielä kodinhoitohuoneessa purkeissa, mutta ne ovat. Vihreää siis havaittavissa.
Ja nämä! Ne on popcorneja! Tai siis maissinjyvistä reilussa viikossa nousseet versot. Ruukkuun kukkamultaa, pinnalle tasainen kerros maissinjyviä (ei mitään Taffeleita vaan Urtekramin luomujyviä) ja sitten ohut kerros multaa päälle. Kosteutta ja pimeää pari päivää, ja kun vihreä pilkistää, niin sitten valoon. Tämä on eka koe-erä. Jos onnistuu, laitan kesällä pihalla isoon purkkiin, tai pariinkin (ks. täältä mallia), ehkä minun oliivilehtoni viereen! 😀 Pieniä iloja päiviin.
Kevään tai paremminkin ”kuntoutumisen merkkejä on liikeradassa ja toiminnallisuudessa”, totesi fyssari, kun olin taas olkapäätä hoidattamassa ja jumppaliikkeitä tekemässä ja uusia oppimassa. Itse asiassa olen mahdottoman iloinen ja hämmästynyt, että puolentoista kuukauden aikana on oikeasti tullut ihan hyviä tuloksia. Ehkä raihnaisuuteni tältä osin joskus hiipuu.
Ja kun kerran satuin fyssarilta palatessa pyöräilemään Maikkulassa (noin 180 astetta toiseen suuntaan kuin kotiin) niin ihan huomaamattani tulin ajelleeksi Lankapuutarhan pihaan.
Siellä sattui olemaan vielä 10 % alennuksessa kaikki langat, joten pelkästään säästäväisyyssyystä Plötylopia muutaman kiekon ostin. Kotipihan kinosten keskelle ne pinosin kuvattavaksi, josko lumikin perustelisi, että vielä on tarvetta villaneuleille. Mutta eipä näistä sen enempää. Ehkä unohdan ne syksyyn asti… 🙂 [Kuulen mielessäni, kuinka Pehtoori tämän lukieassaan tupisee ”Uskokoon ken tahtoo!”]