Vanhus pihahommissa

Koronarokete n:o 5

Rokottaja kysyi, olenko jo ja kuinka monta kertaa koronan sairastanut, ja kun kerroin, että en ole sairastanut, hän kysyi, olenko testannut kertaakaan, ”ettei ole mennyt ohi huomaamatta”. Olen testannut, todellakin olen.

Silloin ensimmäisen aallon aikana kävin virallisessakin testauksessa kahdesti, kun olin altistunut ja jotain häivähdystä muka kurkussa tuntui. Negatiivinen, molemmilla kerroilla. Silloin oli kyllä monia muita syitä kurjaan ja sairaaseen oloon kuin korona.

Äidin viimeisen vuoden aikana pitkällä sairaalajaksolla ja sitten hoivakodissa kävin luonaan suunnilleen kolmisen kertaa viikossa ja joka kerta tein testin. Muutamat muutkin tapaamiset ovat saaneet tekemään varavaratestin. Ja kun Juniori, avokkinsa, muksunsa (Eevis kahdestikin) sairastuivat koronaan, testasin. Ja joka kerta kun on ollut vähänkään mitään nuhaista oloa, ja nyt kun muutama viikko sitten alkoi merkillinen ”öinen yskä”, jonka seurauksena edelleen ääni varsin käheä, viime viikolla muutaman päivän olin ihan äänetön, mutta ei mitään muuta oiretta, olen testannut. Mutta ei: en ole sairastanut. Eikä mitään hinkua kokea sitä vieläkään.

Joten niinpä varasin hyvissä ajoin rokotuksen eiliselle. Eilen kun oli eka päivä, jolloin minulla oli mahdollisuus saada viides rokote. Ja kun ollaan lähdössä reissuun, niin siksikin. Ei Kroatiaan rokotetta vaadita, mutta varuilta nyt halusin. Sitä paitsi tautia on ainakin Oulussa tosi paljon taas liikkeellä. Niin kertoi se rokottaja-sairaanhoitajakin. Ja vielä ihmetteli, etten ole sairastanut.

Mutta rokotteen saaminen oli konkreettinen osoitus siitä, että kuulun nyt vanhusväestöön!!

Tämähän se on väestötieteessä käytetty ikäjakauma

Onhan 65 vuotta ollut ”perinteinen” vanhuuseläkkeen raja, minulla se tosin oli jo vuosi sitten, siis 64-vuotiaana. BTW: pian vuoden minulla on ollut aikeena tehdä  postaus otsikolla ”Eläkeläisen identiteetti”, mutta enpä ole saanut sitä aikaiseksi saatikka postatuksi. Mutta tulossa on. 😀 En kyllä tiedä, onko siinä nyt mitään odotettavaa. 😀

Pihahommia 

Joka tapauksessa rokotteen sain eilen, ja kun tälläkään kertaa ei tullut muuta oiretta kuin pieni kosketusarkuus käsivarressa, olen huoletta ollut pihahommissa koko päivän. Huvilankin kuurnasin, ikkunanpesun ulkoa jätin huomiselle. Talon ja Festan ikkunat Pehtoori pesi jo viime viikolla: Uleåborgin illallinen on tienattu. 🙂

Näiden rautaisten tuolien putsaaminen lehtivihreästä ja ties mistä oli aikamoinen jynssäysopetaatio, mutta nyt hyvä mieli, kun ovat puhtaita.

Vaikka tässä jokunen tunti kuluikin, oli homma aika pieni verrattuna siihen, mitä Pehtoori teki sisäpihan = piazzan vanhoille isoille tuoleille. Niitä on kuusi käsinojallista tuolia, jotka olivat jo kovin kulahtaneet, maali murentunut ja kulunut aika pahasti.

Vappuviikolla tein (huomaamattani) sen, mitä esimieheni teki minulle usein töissä. Hän tuli huoneeseeni tai kun oltiin kahvilla esitteli jonkun asian, homman, projektin tai tehtävän –  joskus isomman, joskus pikkujutun – ja pohti ääneen, että ”mitähän me tämän kanssa oikein tehtäisiin”. Sitten suunniteltiin tai itsekseni selvitin, miten minä sen teen. 🙂 Ja kyllä hän sitten muisti kiittää ja eikä kovinkaan usein todennut, että ”hyvinhän me se tehtiin”. 🙂

Kyllä me Pehtoorin kanssa yhdessä pohdittiin, mitä tuoleille voisi tehdä, kannattaako tehdä, raskittaisiko ostaa uudet vai mitä? – Ja niinpä kahden tuolin päivävauhdilla ukkeli rappasi vanhat pinnoitteet pois, otti maaliasiantuntijoilta selvää, mitä ja miten kannattaa tehdä, maalasi tuolit ja nyt ovat kuin uudet. En yritäkkään väittää, että me tehtiin.