Juhlapäivä.
Aamiaiselta se alkoi. Uuden kahvikoneen (ja Pehtoorin) cappuccino uudesta kahvilasista. Olen sanonut ennenkin: astialla ja lasilla on vaikutusta makuun! Vielä parempaa kuin aiemmin.
Aamupäivällä olin pari tuntia pyöräilemässä, kun ei ollut muutakaan tekemistä… 🙂
Ja iltapäivän vietinkin telkkarin ääressä. Ja kovasti mietin, mitä päähenkilöt ajattelivat, miltä heistä tuntui. Minusta tuntui välillä, että onhan se hassua, että hyvinkin jo vanhuuttaan elävän miehen olisi kannattanut tehdä hattutemppu tai paremminkin kruunutemppu, ja tehdä tilaa seuraavalle sukupolvelle.
Että hänen iässään pitäisi oikeastaan jo luopua työurastaan, eikä vasta nyt kääriä hihoja ja ryhtyä hommiin. No eihän se nyt ihan niin ole ja ei se niin vaan käy. Sitä paitsi onhan puolet maailman valtioiden päämiehistä/naisista hyvinkin jo parhaimman työikänsä ylittäneitä. Kuninkaallisilla ja muilla hallitsijoilla ikärajat eivät noudattele keskiarvoja, suosituksia, normi-ikiä, taulukoita yms.
Kruunajaisissa oli niin paljon historian havinaa, perinteitä, marssimusiikkia, vuosisataista britti-imperiumin ja monarkian hohdetta, että kuitenkin oikein mielelläni katselin ja kuuntelin päivän tapahtumia. Semminkin kun aikoinani maisteri- ja graduvaiheen opinnoissani erikoistuin (= tein graduni) 1700-luvun lopun Englannin siirtomaapolitiikasta (kolonialismin vaiheista Intiassa) päälähteenä British Foreign Officen arkiston kirjeenvaihto ja myöhemmin tuntiopettajana pidin luentosarjan ”Englannin uuden ajan historiasta”. Se ei varsinaisesti ollut niitä työurani hohdokkaimpia tuotoksia.
Parin tunnin jälkeen Pehtoori vetäytyi laittamaan ruokaa: ja sitten minä pääsin valmiille kolmen ruokalajin päivälliselle telkkarimaratonin jälkeen.
Alkuruokana oli samettisen pehmeää kukkakaalikeittoa, jossa maistui vanilja. Se oli ihan uusi ruoka meillä. Mutta tuskin jää ainoaksi kerraksi. Pääruokana savustettua nieriää ja raikasta uudenlaista salaattia. Ja rustiikkileipää sekä suolakidevoita. Kovasti minun mielestäni, eikä jälkkärikään jäänyt syömättä.
Sitruuna(tuorejuusto)vaahtoa ja mansikoita. Muistutin, että mielelläni useamminkin kuin kerran tai pari vuodessa nautin tällaisesta menusta. 🙂
Saitko mahdollisesti jo synttäridinnerin vähän etuajassa?
Näinhän se oli.
Millaiseen kahvikoneeseen päädyitte? Itsellä ollut ostoslistalla jo pitkään… Pitäisi osata päättää, mikä on riittävän hyvä…
Parin viikon kokemuksella voidaan todeta, että DeLonghin Primadonna joka jauhaa pavut, vaahdottaa maidon, keittää teen mutta ei kaakaota, on hyväksi havaittu. Monenlaista cappuccinoa on kokeiltu, espressoista nautittu. Ei ole edullisin vempain mutta ollaan vakuuttuneita, että on meille loppuelämän keitin. Tämä malli.