Pitkästä aikaa, – pääsiäiseksi mökille.
Edellisen kerran ollaan oltu pääsiäinen möksällä kevättalvella 2017. Silloinkin olimme kaksistaan, silloin Pehtoori oli se, joka hiihti, minä tein lumitöitä ja olin muutaman kerran rinteessä, mutta keskeistä näyttää olleen valmistautuminen (kolmanteen?) näyttötutkintoon. Voi sitä opiskelijan elämää! Eivät olleet minulle helppoja nuo tutkinnot! Pääsiäisen pyhätkin niitä piti ressata. 😀 Vaikka taisi se silloinkin Napapiirin stressirajan ylittäminen tuoda rentoutta oloon.
Koulukin tuli sitten suoritetuksi, tutkinto jo ”heti” syksyllä läpi, mutta oli muita syitä viettää pääsiäinen Oulussa. Joka kerta kai se, että lapset ja lapsenlapset olivat Oulussa: Tyär käymässä ja/tai perhepäivähoidon tarvetta etc. Ehkä sekin, että pääsiäinen (ja kymppiviikko) ei enää ole ollut ainoa aika, jolloin meillä/minulla on ollut mahdollisuus olla irti töistä, vaan ollaan voitu valita keväthangille lähtö vähän rauhallisempina viikkoina. Ja sitten tietysti korona: kolme vuotta sitten oltiin kotona – aika arkana lähtemään edes kauppaan.
Mutta tämän vuoden kierrossa oli juuri nyt sopiva välämä, ei mitään, mikä olisi ollut perusteltu syy viettää pääsiäinen Oulussa!
Palmusunnuntain aamusella olimme varhain tien päällä. Aurinkoa siniseltä taivaalta, kimmeltäviä valkoisia hankia koko matkan, täysin sulat tiet, ei juurikaan liikennettä, ei tarvetta edes kaupassa käynnille, matka sujui nopsasti ja jo ennen kahta olimme Hangasojalla.
Mökkitien varren melkein joka mökin pihassa auto. On sesonki.
Pääsiäinen on kyllä juuri se aika vuodesta, jolloin minä/me hurahdimme Lappiin. Teinivuosina pääsiäiset vanhempien ja sisarusten kanssa Laanihovin takapihalla asuntovaunuelämää, Pehtoorin ensimmäinen lentomatka ikinä (armeijakeväänä 1977), oli tulo pääsiäiseksi Saariselälle (silloin Finnair lensi Oulu – Ivalo -väliä), sitten vaihtelevia majoituksia, mökkieloa jo 1980-luvun puolivälistä, vaihtelevilla kokoonpanoilla… Useimmiten pääsiäisenä. Esikoinen oli eka kertaa täällä keväällä 1990 ja ikää hämellä oli tasan puoli vuotta. Altistaminen Lapille ja mökkielämälle Hangasojan varrella aloitettiin varhain. Se on tuottanut tuloksia.
Hyvällehän tämä taas tuntuu.
Ehdinpä jo sprintin – tai Prospektorin lenkin – käydä hiihtämässäkin. Olipa mukava. Tänään ei kameraa mukana, mutta tässä jo ”latukuvavaroitus”. Tunturikuvilta tuskin vältytte tulevalla viikolla. 🙂
Pääsiäisenä olimme mekin vaunun kanssa liikkeellä. Majoituimme kylläkin silloisen Kelohovin (nykyisin paikalla on Siula) takana. Nythän koko alue on rakennettu täyteen. Telttailulla aloitimme ja vähitellen siirryimme vaunuun ja siitä rivitalon kautta mökkiin. Me kyllä lastasimme sen vaununkin aina junaan, näin saimme pitemmän perillä olo ajan.
Me taisimme yhtenä vuonna olla Kelohovin pihassa, mutta Laanihovi oli ”kotipiha”. Vaunu tuotiin uudenvuoden aikaan parkkiin, ja pääsiäisen jälkeen vasta takaisin Ouluun. Laanihovissa käytiin syömässä aamiset ja illalla sitten ravintolassa käristykset tai muuta hyvää. Ja hotellin telkkarihuoneessa katsomassa seuraavan päivän sää. Paljon oli ”vakioasukkaita”. Sellaisia jotka vuosien varrellta tulivat tutuiksi.