Maisemajuttuja

Sielunmaisema? Mielimaisema? Mielenmaisema?

Metsässä kulkiessa, tunturissa kuvaillessa mietin, tarkoitetaanko sielunmaisemalla ja mielenmaisemalla samaa asiaa. Mielimaisema? – Käytetäänkö sellaista sanaa? Mie ehkä voin näistä maisemista sellaista käyttää, mutta onko mielimaisema sittenkään sama kuin sielunmaisemani? – Eikös se ole merenrannassa? En siis itsekään tiedä. 😀

Toinen huomio maisemia katsellessa: jo eilisen tulomatkan aikana monen monta kertaa päivittelin, kuinka valo Napapiirin pohjoispuolella on niin paljon ”puhtaampaa”, kirkkaampaa, kontrastisempaa kuin vaikka Oulussa. Kuinka täällä näkee paljon kauemmas. Sitten mieleen hiipi ajatus, että ehkä se johtuikin vain uusista aurinkolaseista! 😀 Näen paremmin, koska minulla on uudet vahvuudet rilleissä? – Ei niin kovin erikoista. Ei olekaan Lapin ainutlaatuisuudesta kyse? Ihan turhaa hypetystäkö?

”Oma latu”

Pehtoori hiihteli jo eilen kerran ja tänään aamupäivällä kaksi kertaa edestakaisin metsän läpi Rönkönlammelle. Siitä pääsee sitten suoraan latuverkoston laduille, – kohti Kiilopäätä tai kohti Laanilaa.  Ei siis välttämättä tarvitse ajella autolla latuparkkeihin vaan voin lähteä melkein mökkipihasta omalle yhdysladulle. Miekin kävin tänään iltapäivällä tuon, yhteen suuntaan reilun parin kilometrin ladun, liukulumisuksilla, joten nyt latu on jo hyvin ”tampattu”, että voi murtsikoilla hiihtää.

Sekä Tyttärellä että Vävyllä on täällä mökin liiterissa liukulumisukset ja niitä on lainattu. Hiihtelin niillä myös ohi meidän ”oman ladun”, ihan vaan umpihangessa kiertelin ja kuvailin. Johan on sekin mukavaa. Kaukana mistään suorittamisesta.

Etelärinteellä

Piipahdin myös kylillä, koskapa pakettiautomaattiin oli tullut – lankoja!! Nousin sitten vielä Etelärinteelle. Siellä aattelin, että juuri siellä ehkä oli jotain minun mielenmaisemaani, ainakin mieluista maisemaa. Melkoinen länsi/lounatuuli pyöritti lunta, nietokset ja kinokset kuin Alppien profiili.

Lunta, aurinkoa, lämpöaste (tasan yksi).

Tienvarsimaisemista päivitystä

Nelostienvarren metsänkaadoille, jotka olivat menossa helmikuun reissullamme, selvisi syy: tien varteen vedetään uudet sähkölinjat. Missä entiset on kulkeneet? Maan alla?

Kuukkelin palaneella tontilla ei ole tehty vielä mitään. Kaivinkone seisoo lumenpeitossa – ehkä odotellen toukokuuta. Kova touhu alkanee viimeistään silloin, sillä  marraskuussa pitäisi uusi kauppa olla valmis. Tänään Siulan rakennuksessa olevassa väistötila-Kuukkelissa oli ihan mahdottomasti porukkaa. Kuin perjantai-iltapäivisin kaupungin marketissa.

Meidän mökkitiellä menossa oleva vesijohtoremppa on pysähdyksissä: Catepillari, pakettiautot ja miehet ovat poissa. Ei haittaa vaikka touhuavat vasta sitten kun me ollaan pois täältä.

Että näin vilkasta arkea täällä! 🙂