Aurinko paistaa, mutta jostain Siperian talvesta tuulee.
Aika nopsasti luovutin ulkoilut. Passin ja henkilökortin kävin hakemassa toimipaikasta, pyörällä, ja olin konttajäässä kun kotiin palasin. Positiivista oli, että vanhaa passia ei tarvinnut luovuttaa pois. Olisipa saanut pitää itsellään ne kaikki, varsinkin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun passit, joihin keräsin leimatkin. Autolla Euroopassa ristiin rastiin ajellessa tuli kaikilla raja-asemilla pyydettyä leimat. Itäblogissa ne kyllä iskettiin pyytämättäkin. Olispa kyllä mukava, kun olis vielä vanhatkin passit. Ei ole. Onneksi on sentään uusi: viiden viikon päästä sitä tarvitsen. 😀
Jos aamupäivällä oli kylmää, niin iltapäivällä lämmintä: tein eiliseltä kuvia, pientä tuskanhikeä niitä värkätessä, mutta nyt ovat toimitettuna niitä tarvitseville. Ja tein ruokaa. Simppeliä mutta keittiössä kuitenkin ihan lämmintä.
Ja lämmin olo tuli, kun sain antaa lämmintä ja yllärin saaja oli ihan mielissään. Vähän pelkäsin, että olkiaan kohautellen poika suhtautuu, mutta ilahtui kovin. Halusi heti päälleen ja eikä ole kotona suostunut yltään riisumaan. Näin siitä huolimatta, että hyvin lämmin on villapaitansa.
Apsuhan ennen mökille lähtöämme toivoi saavansa oman riddarinsa hänkin, kun näki kummitädilleen tekemäni puseron, jota olin juuri silloin postipakettiin pakkaamassa. Sanoi haluavansa sellaisen ”ku isillä on”. Siis perusriddarin tilaus. Etsin lasten malleja ja kokoja, löytämättä.
Löysin heppatytöille suunnitellut neuleet, jollainen on pian Eevikselle valmis, ja siitä sitten ihan itse muokkailin. Ensin aioin vain jotain porokuvioita laitella, mutta sitten keksin MARIO! Voisi olla aika mieluinen. .. Ivalosta lisää lankoja ja mökillä Mario-riddari valmistui! Varmasti on rakkaudella neulottu ja ihan uniikki!
Löysin (FB-ryhmän avulla) sivuston, jolla voi suunnitella omia neulemalleja ja ainakin kuvioita. Siellä aikani ”pikselöin” Mario-kuvia silmukkariveiksi, ja sain kuin sainkin Marion sopimaan kaarrokkeeseen. Vähän jännitti kavennusten etc. kanssa: minähän en minäkään neulesuunnittelija ole. Kunhan yleensä valmiista mallista tikutan menemään, mutta päätin kokeilla! Ja jippijaajee! Apsu oli niin iloinen! Ja puseron kokokin just sopiva.
Lankana on Lettlopi (ei kuulemma yhtään kutita, sanoi poika).
Siis vau! Aivan mahtavasti ”personoitu” riddari. Onpa hienoa jos pieni mies osaa jo nyt arvostaa. Mutta varmasti myös sitten kun on jo kasvanut puserosta ulos. Aarre joka kannattaa ottaa talteen.
Ehkä Mario-paidasta voi tosiaan tulla sellainen vaate, jonka voi laittaa talteen.
Ajattelit oikein, olen hyvin vaikuttunut tästä nuoren miehen neuleesta!
Siis Mario, wow, tänään hain herran E (5v) päiväkodista ja hän oli värittänyt Marion jonkun (nimeä en muista) dinosauruksen tapaisen selässä. E:n kaveri kyseli, olenko pelannut Mariota. Ylpeänä vastasin, että Kyllä silloin kun E:n isä oli lapsi. Tämän jälkeen seurasi pitkähkö selostus erilaisisista Mario-peleistä…. en kyennyt enää vastaamaan.
🙂
Näinhän se on, että Mario on toisen polven kaveri lasten maailmassa. Siksipä me mummitkin siitä tiedämme ja hahmon tunnistamme. Ja tosiaan arvelin, että osaat vaikuttua. 🙂
No vau! Aivan mahtava.
Ei ehkä käsityötaidonnäyte, mutta mieluinen! Siitä iso ilo minulle.
No, nyt tuli mieleinen lahja nuorelle miehelle! Värit on raikkaat ja puseron malli saa varmasti vastakaikua myös kaverienkin taholta. Marion kyllä tunnistaa ei epäilystäkään.
Ja edellisessä postauksessa vai oliko sitä edellisessä sinun oma riddari on klassikko kaunotar !
Ja sitten ihan aivan muuta asiaa.
En tiedä kiinnostaako tämä sinua, mutta satuin Twitterissä japanilaisen taiteilijan sivulle, jolla on esillä hänen tekemiään kaiverruksia erilaisten puiden ja pensaiden lehdille. Hauskoja eläinhahmoja. Hetken aikaa kun katselee niin oivaltaa aiheen ja tarvittaessa voi klikata Googlen ”translate” sanaa niin saa jonkinlaisen karkean englannnin kielisen käännöksen työn aiheesta. Jos kiinnostaa niin osoite @lito_leafart . Niin ja tietenkin myös Instassa !
Kiitos hienisusanna, kuten huomaat, nämä neuleet ovat vieneet minut mukanaan, ehkäpä kevään ja kesän tulo (ja rasitusvammat : ) ) hiljentävät näiden osalta teko- ja julkaisutahtia toviksi. 🙂
Ja kiitos vinkistä: tällaiset ovat aina tervetulleita. Palaan vielä asiaan.