Nyt on jotenkin tavattoman vanha olo. Tai paremminkin sellainen, että lapset on jo mahdottoman aikuisia. On tässä taas jo aamulla ja varsinkin illan päälle taas chattailtu, ja molempien työhommista juttuja. Juniori on ollut työreissulla Kajaanissa luennoimassa tai siis kouluttamassa ja Tyär lähetti tänään julkaistun laajan referee-artikkelinsa — molemmat tekevät ”mun hommia”! Molemmat tietysti alallaan, mutta mie tein noita kun olin keski-ikäinen ja edes jotenkin meritoitunut, ja nyt jo omat lapset ”tuossa iässä”. Siis kuinka vanha minä nyt olenkaan?
Lisäksi viesteilyä äitini serkun kanssa, ja tuntuu, että me olemme hänen kanssaan ihan samassa elämänvaiheessa. Sukuasioista ja -historiasta juttua, mutta myös kaikenmoisista krempoista tietysti – niin kuin me tämänikäiset ruukaamme tehdä! Hohhoijaa! Kyllä huomenna pitää koettaa mönkiä tästä olosta ylös ja ulos oikein kunnolla.
Tänään sen verran lumimyräkkää ja pyryä että suosiolla jätin pyrkimättä ulkoilun pariin.
Monot siltä ajalta kun vielä suoriteltiin kansanhiihtomerkkejä.
Olispa niitä vielä tallessa. Sopisivat tämän päivän tunnelmaan.