Naistenpäivä. Neljä vuotta sitten kirjoittelin sen historiallisista juurista jotain.*
Kuten ehkä aiemminkin olen maininnut, minua hieman ärsyttävät mainokset tyyliin: ”Mies! Osta naisellesi kukkia naistenpäivän kunniaksi ja kerää pisteet” tai ”Arvosta vaimoasi muistamalla ruusuilla naistenpäivänä…” Etc.
Kyllä Pehtoori toi minulle tänään oikein kauniin kimpun, eikä minua todellakaan ärsyttänyt. Hän on tuonut kukkia monena muunakin naistenpäivänä. Ja syntymäpäivänä, ja hääpäivänä ja yhteen aikaan melkein joka perjantai töistä tullessaan. Ja minä pidän siitä, että hän tuo kukkia! Luonnollisesti pidän.
Ja kyllä minäkin olen joskus ostanut miehelleni kukkia, – suklaata kyllä sitäkin useammin. 😀 Eikä silloin ole ollut miesten tai isien päivä.
Muttaku.
Naistenpäivää ”markkinoidaan” minusta vähän väärin. Kummasti tässä kohtaa mieleen tulee Märta Tikkasen runon alku:
”Pidä ruususi
raivaa sen sijaan
ruokapöytä … ”
Tuossa on sitä naistenpäivän ”sanomaa”, jollaisen minä sillä ajattelen olevan.
Kotioloissa ei tasa-arvosta ole ollut puutetta, eikä ole arvostusta tarvinnut mittailla ruusuilla eikä riidoilla. Ja meillä se on nimenomaan Pehtoori, joka raivaa ruokapöydän – minä yleensä katan ja täytän. 🙂
Työelämässä yliopistomaailmassa tasa-arvo oli aika hyvällä mallilla, mutta vain aika. Vuosikymmenien aikana sekin kyllä parani jatkuvasti.
Moni muukin nainen on tänään sosiaalisessa mediassa jakanut Eeva Kilven runon puolen vuosisadan takaa – silloin sukupuolten välinen tasa-arvo oli kaukana siitä, mitä se on tänään. Minäkin laitan runon tähän. Tämäkin sopii jokaiseen päivään, ihan yhtä hyvin kuin kukat.
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.
Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972
* Kokonainen kirja naistenpäivän historiasta löytyy netistäkin; historioitsijakollegoiden kirja: Hentilä, Marjaliisa & Lähteenmäki, Maria: Kansainvälinen naistenpäivä 1910–1990. Helsinki: Työväen Arkisto, julkaisu no: 2. Teoksen verkkoversio
Molemmat kirjailijat ovat osanneet hienolla tavalla ”pönkittää” naisten itsetuntoa ylemmäksi.
Niin ovat. Molemmat ovat tehneet paljon työtä naisten aseman parantamiseksi ja naisten tekemän työn arvostamisen lisäämiseksi.