Kuukausi sitten tein edellisen luettua-postauksen, jossa oli kai parikymmentä kirjaa, mikä merkitsi melkoista koostamista, joten nyt tähän kymmenen kirjan, puolet lyhyempi, luettelo. Helmet-lukuhaaste on jo loppusuoralla. Tässä satsissa on kuusi kirjaa, jotka sain sijoitettua haasteeseen ja lisäksi neljä vähän sellaista ”välipalakirjaa”, jotka eivät haasteen (tyhjiin) kohtiin soveltuneet.
Raija Oranen, Kaiken takana Kekkonen 4
Yksi näistä välipalakirjoista oli Raija Orasen ”Kaiken takana Kekkonen”. Se on kyllä aika massiivinen, enkä tiedä, miksi siihen tartuin, ja monta kertaa olin sen keskeyttää, mutta loppua kohti kirja parani. Kuuntelin sitä aina silloin tällöin tunnin, pari muiden kirjojen välissä. Oranen on kirjoittanut Suomen poliittisen historian kertauskurssin Kekkosen ajalta höystettynä osin kuvitelluilla keskusteluilla ja tunteiden historiaa kirjoittaen. Petri Hanttu on tähän tavattoman hyvä valinta lukijaksi.
Näinä aikoina kun Putin tekee maailmanvalloitustaan ja Suomi on liittymässä Natoon, tätä tulee lukeneeksi ja Suomen ja suomettumisen historiaa pohtineeksi ihan uudesta näkökulmasta. Se, mikä minua hämmästytti, oli se, kuinka paljon muistan kuulleeni poliittisista tapahtumista puhutun jo lapsuusaikana, saatikka 70-luvulla, ETYKin aikana. Ei tämä missään tapauksessa huono ole.
Kaksi hyvin erilaista kirjaa, jotka sijoitin haasteen kohtaan 47.–48. ”Kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön” olivat
Paolo Cognetti, Kahdeksan vuorta 5
Erno Saukko, Vuoden vaellus. Elämää Pohjolan erämaissa 4
Italialaisen Cognettin kirja kertoo kahden pojan ja miehen ystävyydestä, vaelluksista Valle d’Aostan laaksossa, patikoinnista Nepalissa, kasvatuksen ja kasvupaikan merkityksestä ihmisen kasvussa. Luonto on kirjassa vahvasti mukana, vuoret ja vuodenajat. Tykkäsin hyvin paljon. Tästä tehty elokuva tekisi mieli katsoa… Pääsisi Italiaan ja vuorille.
Paljon pidin myös oululaisen Erno Saukon vaelluskirjasta. Nuori mies eli vuoden Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureilla ja metsissä. Saukko ei kirjoita itseään sankariksi vaan kuvaa hyvin yksinäisen vaelluksen ilot ja tuskat, vaikeat vaiheet ja onnellistuttavat hetket. Mitä mainioin kirja kuunnella hiihdellessä Saariselän aurinkoisilla tuntureilla.
37. ”Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole”
Sally Salminen, Katrina 4½
Sally Salminen (s. 1906) oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta F. E. Sillanpäälle se kuitenkin annettiin. Salminen on ollut minulle ja monelle Suomen kirjallisuushistoriaa tuntevalle tuntematon suuruus, mutta kun kirjasta tehtiin pari vuotta sitten uusi käännös (Juha Hurme), se on saanut uuden tulemisen. Eikä turhaan! Liki satavuotias kuvaus ahvenanmaalaisen pienen saaren väestön elämästä ja elannonhankinnasta, elämästä ja kuolemasta – ja nimenomaan naisen näkökulmasta – kestää hyvin aikaa. Käännöksellä on tietysti siihen vaikutuksensa. Joskin siinä on (historioitsijaa) häiritseviä anakronismeja: ei 1800-luvun alussa puhuttu sapuskasta, eikä myöskään samapalkkaisuudesta etc. Noh, pikkujuttuja. Suosittelen tätäkin.
46. ”Kirjassa on epätavallinen mies tai poika”
Helena Ruuska, Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi 5
Toinen kirja, jossa näkökulma on naisen. Suomen taiteen kulta-ajallakin naiset olivat taiteilijamiehilleen muusia, mutta paljon muutakin. Myös Akseli Gallen-Kallelasta tässä uusia asioita, paljonkin. Tämä on myös matkakirja.
43. ”Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa”
Juha Itkonen, Teoriani perheestä 5
Itkonen kirjoittaa teorian perheestä, ja toteaa kirjan lopussa, ettei hänellä ole teoriaa. Eikä olekaan. Mutta hänellä on sanottavaa vanhempien ja lasten suhteen muuttumisesta vuosikymmenien kuluessa: 1970-luvulla lapsuus oli erilaista kuin 2010-luvulla. En yritä selittää kirjaa enempää, etten pilaa kuvaa siitä. Kirjan esittelyssä lukee näin: ”Kirkkaista muistikuvista sekä kevyistä ja painavista hetkistä kutoutuva kertomus näyttää sukupuoliroolien ja yhteiskunnan muuttumisen 1970-luvulta tähän päivään. Se ei anna kasvatusohjeita, mutta tarjoaa vahvoja samaistumiskohtia.” Ja kirja tarjoaa paljon muutakin.
49. ”Kirja on julkaistu vuonna 2023”
Donna Leon, Hetken huumaa 3
Perus-Leonia, tai oikeastaan vähän tavallista pliisumpi. Vai johtuuko tuntuma siitä, että kuuntelin tätä takkatulen ääressä mökillä, enkä heinäkuun helteisenä päivänä rannalla tai kotipiazzalla. Leonit ovat minulle kesädekkareita. Ja vaikka Jarkko Pajusen lukijaäänestä pidänkin ja vaikka oma kielitaitoni saatikka ääntämiseni ei ole mistään kotoisin, niin tässä kyllä häiritsi monta kertaa italialaisten nimien ääntäminen ihan miten sattuu! Tacitus ei ole Tatsitus!
Ann_Christin Antell, Puuvillatehtaan kilpailija 4
Sarjan kolmas osa, ja mielestäni ehdottomasti paras niistä.
Paljon todellisia historian henkilöitä, tapahtumia ja miljöitä ja niistä kaikista on yhteenveto kirjan lopussa.
Katja Lahti, Ei mitään vakavaa 3½
”Mustan huumorin sävyttämä romaani naisesta, joka etsii uutta alkua vuorovanhemmuuden ja Tinderin levottomassa ristiaallokossa.” Tämä lyhyt oppimäärä Tinder-maailmasta taitaa riittää minulle, mutta nytpä suunnilleen ainakin teoriassa tiedän, miten se toimii.
Aino Leppänen, Tujuin terkuin ope 4
Aino Leppäsen aiempi koulumaailmaan sijoittuva kirja ”Terkuin ope” oli niin hauska ja silmiä avaava, että mielelläni tämän toisenkin hotkaisin. Vähän pelkäsin, että kakkososa on iso pudotus edellisestä alaspäin, mutta eipä juuri. Sama sujuvasanainen meno jatkuu tässäkin. Kovin paljon uutta ei enää kakkososassa ollut, ja kolmatta en enää sarjaan oikeastaan kaipaa.
Tarvitsisin muutamaan haasteen kohtaan vinkkejä: ”Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi” ja ”Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin omassasi” (siis 5+10) Olisiko ehdottaa jotain?