Nyt on päivän kellonajat ihan sekaisin, koska heräsin (olkapään kiertokalvosin etc.) paljon ennen kuin päivä valkeni, ehdin lueskella lehdet ja muut päivittäiset sivut ennen aamupalaa. Koska tänään oli taas se onnenpäivä, että meidän S. siivooja tuli, hankkiuduin pois jaloista joskus yhdeksän jälkeen.
Ensimmäiseksi kirjastoon. Yleensä käytän kaupungin kirjastoa, enää hyvin harvoin yliopiston kirjastoa, enkä koskaan ennen meidän lähintä kirjastoa, mutta tänään sinne, koska varaus. Siellä oli ennen kymmentä vielä menossa ns. omatoimiaika, mikä tarkoittaa, ettei ole henkilökuntaa. Etsin tarvitsemaani, en löytänyt, ja päätin odottaa kymmeneen, jotta henkilökuntaa olisi paikalla.
Lueskelin lehtisalissa, ja kun sitten näin 
virkailijan tulevan aulaan, kysyin neuvoa. En saanut. Hyvin kiireisenä hän kiiruhti ohitse, ”kyllä pitäisi paikaltaan löytyä”. Ei löytynyt, löytyi lopulta sentään aika läheltä. No ei niin hirveä juttu, mutta harvinainen – kirjastoissa on yleensä aina hyvä palvelu. Tai noh, Kansalliskirjastossa (ent. HYK) – niin hieno kuin Unioninkadun päärakennus onkin – on joskus ollut vähän sellaista tsaristisen ajan virkamiesmentaliteettia: rahvas olkoon nöyränä ja odottakoon.
Seuraavaksi Tokmannille: pesuaineita, leivinpapereita yms. hakemaan. Ja vinyylihanskoja. Kaksikin nuorta naista hyllyjen välistä lähti niitä kanssani etsimään, molemmat ilmeisesti virolaisia ja lopulta toinen heistä niitä paketillisen minulle varastosta löysi kuin löysikin. Kiitos paljon. 🙂
Ja sitten kassalle: myönnän, että nyt on ikävää ulkonäköön liittyvää arvostelua, mutta kyllä oli vaikean näköistä kassaihmisen työskentely noin viiden sentin rakennekynsien kanssa. Eikä hän kyllä vilkaissutkaan asiakkaita paksujen tönkköripsien alta. Huulten muhkeus ilmeisesti esti niiden saamista minkäänlaiseen hymyyn. No ”kiitos” hän sentään sanoi. Mutta jotenkin välittyi kuva, että hänelle palveluammatti ei sittenkään ollut ihan hänen juttunsa. Tai ehkä oli vain huono päivä. Onhan meillä kaikilla niitä.
Sitten piiiiiiiitkästä aikaa (edellinen kerta ennen koronaa?) kasvohoitoon. Uusi paikka – tai siis minulle uusi – oli Pekurinkulman yläkerrassa oleva salonki. Olipa todella miellyttävä ympäristö ja siellä nuori nainen OLI syntynyt asiakaspalvelijaksi, tekemään asiakkaan tyytyväiseksi, hoitaen työnsä varmasti, ystävällisesti, ja mahdollistaen myös niin totaalisen rentoutumisen, että nukahdin. Päiväunet!
Nyt on posket pehmeät ja hehkeät, hemmottelupäivän iltapäivällä oli hyvä palata puhtaaseen kotiin.
Rentona ja päiväunet nukkuneena olen hommaillut kaikenlaista, eikä vieläkään tietoa mistään nukkumaanmenosta. Vaikka hyvinkin olisi aika – on pian puoliyö!!.
Ai, että näitä mun lempiaiheita…! Tiedetäänhän se ettei toisen henkilön ulkonäköä pitäisi arvostella, mutta kun näköjään näkemykset on samansuuntaisia niin ehkä kuitenkin… Rakennekynnet niin tuikitarpeelliset ja hygieeniset. Yllättävin ammattiryhmä jonka edustajalla on rakennekynnet havaittu on lääkäri. Ei ole omakohtaisesti koettua, tuli kuultua kun asiakas kertoi oman kokemuksensa tk:n keikkalääkäristä. On ammatteja joiden edustajalla ei, siis ei voi olla rakennekynsiä, ja yksi niistä on lääkäri. Aika harva työ helpottuu rakennekynsiä käyttämällä. Olen muutaman kerran pannut merkille siistit rakennekynnet asiakaspalvelijoilla, mutta harvassa ovat ne kerrat. Ja sitten tönkköripset eli kärpäslätkät, en ymmärrä miten ne korostavat kenenkään parhaita puolia. Päinvastoin osa käyttäjistä näyttää melko pelottavilta.
Kirjastossa yleensä saa hyvää palvelua. Itselläni yksi huono kokemus omalta paikkakunnalta, mutta opinpahan etten toista kertaa vaivaa.
Parhaimpia lahjoja mitä olen saanut ovat lahjakortit kosmetologille. Yleesä ne ovat sisältäneet kasvo- ja jalkahoidon. Sellaista arjen luksusta.
Kyllähän se niin on, että palveluammateissa ja ihmiskontakteissa väistämättä tulee katselleeksi ja miettineeksi myös ulkonäköasioita. Eihän niistä tarvitsisi tietenkään lausua ääneen.
Rakennekynnet voivat nekin olla kauniit ja ihan toimivatkin jopa palveluammateissa, näppäimistöllä tms. mutta että todella pitkät, jotka oikeasti näyttivät vaikeuttavan työntekoa. Mutta pieni juttuhan tuo kuitenkin.
Sitä paitsi Suomessa saa useimmiten hyvää palvelua, vastauksia ja läsnäoloa.