Jossain välissä illan kuluessa pakotin itseni ajattelemaan, että miltäis nyt tuntuu? – Suosittelen kokeilemaan moista pysähdystä!
Yhtäkkiä kesken kaiken: hyvältä tuntuu.
Söimme hyvin, keskuskelimme aika paljon, – ei niin helppoja aiheita, jatkoimme taas mauista. Taas juttelimme. Nauroimme, aika paljon. Oli hyvä ja helppoa nauraa. Jaoimme kokemuksia matkoista ja viineistä. Kunhan höpöttellimme.
Siis oli hyvä illansuu, mukavasti venynyt ilta. Mikseipä?! Ruoka, viini ja seura mitä mainioimmat! Elämä on!
Albariño ja tempranillo olivat opittavina, testattavina. Testasimme, opimme, paikoin ilahduimme kovin, paikoin emme.
Menu oli tällainen:
HELMIKUINEN MENU
Blinit
Siianmätimoussea
Poromoussea
Haaparouskusalaattia
Suolakurkkuja ja hunajaa
Sipulia ja smetanaa
Tomaattisalaattia
Porovorscmackia
Puikulamuusia
Kaarnikkahyytelöä
Suolakurkkuja ja smetanaa
Fredrikan torttuja
Mantelitryffeleitä ja lakritsia
Entäs viinit, jotka olivat kuitenkin aika tärkeä syy kokoontua! Kolme Albanioa ja neljä tempranilloa! Vastoin odototuksia, eipä ollut helppo setti.
Ja huomenna julkaisen tulokset!
Tuloksia odotellessa. Kävin nappaamassa tuon australialaisen tempranillon erikoiserähyllystä, mutta se on vielä avaamatta.
No nyt on tuloksia. Ei ollut huono se aussi tempranillo! Mutta ei kyllä ”tyypillinenkään”.