Se on talvi-Matti tänään. Vanhassa kalenterissa myös karkauspäivä. Matin päivä jakaa talven, siitä siirrytään kevättalveen. Täällä Talvi-Matista enemmän.
Onhan tälle päivämäärälle paljon synkempikin kalenterimerkintä – on jo vuosi kulunut.
Mutta täällä maailman laidalla väistämättä päällimmäinen ajatus kuitenkin on, että on talvi. Paukkupakkanen on ohi, – ainakin tällä erää.
Tänään minun hiihtolenkkini niin pitkä 🙂 (Kakslauttanen – Kiilopää – Kakslauttanen (Sivakkaojan kautta)), että valo ehti vaihtua kylmästä lämpimään. Vai olisiko sittenkin niin, että vauhtini on niin hidas? Tai että valo tulee eri suunnasta?
Sivakkaojassa on jotain ”aaltomaista” -muotokieltä näin talvella.
Ladun jäljistä tulikin mieleen toissapäiväiset ”mysteerijäljet”. Kyselin biologiystäviltä niistä, ja vahva epäily on, että ne ovat näädän jäljet. Aika jännä juttu! Näkisipä sen näädänkin.
Joka tapauksessa: olipa taas ilo hiihdellä, tänään vähän syrjässä, ihan itsekseen, ilman mitään ruuhkaa, luonnosta ja valosta nauttien.
Nyt on syöty hyvin, on melkoinen raukeus ja aika vetäytyä telkkarin ja takkatulen ääreen.