Lapin hulluus … mitä se lieneekään. Mutta siihen minut on jo varhain, viimeistään teininä, opetettu. Sen opin aika helposti. Elämänikäinen hulluus tämä on ollut.
Tänään, huikean lauantain iltapäivänä, taas kerran mietin, kuinka onkaan hienoa, että näissä maisemissa kesät talvet, syksyt keväät, olen saanut jo vuosikymmeniä lomilla olla ja kulkea. Mietin, kuinka paljon elämästäni olisi puuttunut, jollei siinä Lapilla, Saariselälllä, Hangasojalla olisi ollut oma tärkeä kolonsa, kaipuunsa, olonsa, onnensa.
Rantasaunan (jonka Pehtoori oli lämmittänyt valmiiksi odottamaan paluutani hiihtolenkiltä) lauteilla sitä ääneen ajattelin, ja Pehtoori (joka melkein jokaisella Lapin reissulla on mukana ollut ja ihan yhtä lailla hurahtanut hänkin) totesi, jotta jollei olisi Lappia, olisi mökki jossain muualla ja siihen samanlainen tunne. Ehkäpä, mutta en ole ollenkaan varma. Mökki jossain Kainuun vaarojen kupeessa, Hailuodossa meren rannalla tai Savon sydämessä? MIkseipä! Mutta. Mutta kun Lappi on eri!
Hoksaathan nuo kristallit hangella? – Onnen rippusia. Valoja elämässä.
Vastoin alkuperäisiä aikeita (Iisakkipään ylitys etc.) teinkin tänään lyhyemmän lenkin. Ja otin oikean kameran mukaan. Mehupurkin, ja pari palaa suklaata. Ihan pelkkää nautintoa siis.
Tänään on vielä ollut ”vaihtopäivä”: etelän hiihtolomalaiset ovat lähteneet, keskisuomalaiset tulleet, joten laduille ei monikaan vielä ehtinyt/lähtenyt. Siellä oli mahdottoman hiljaista (äänikirjan suljin ensimmäisten minuuttien jälkeen), levollista, täysin tyventä, ilmaa kirkastava pikkupakkanen, ei luistoa juurikaan, mutta väliäkö sillä. Mie ”oleilin” ladulla melkein pari tuntia, ehkä noin 13 kilometriä, – väliäkö numeroilla.
Niin olin kiitollinen – kaikesta. Kaikesta.
Siellä huoltopuoli toimii. Pehtoori odottaa hiihtäjäänsä juttuseuraksi lauteille valmiiksi lämmitetyn hiihtosaunan kanssa. Olen itsekin saanut hiihtäjänä iloita tuosta toisen kanssaeläjän huomioivasta aikataulujen sovittamisesta, niin että pääsen hikisenä suoraan saunan löylyihin. Koskaan en ole nauttinut saunan löylyistä niin suurella kiitollisuudella kuin juuri hiihtolenkin jälkeen. Olen huomannut , että lihaksisto palautuu jotekin täydellisemmin juuri hiihdon rasituksista. Vilkastuneen verenkierron seurauksena rentouden tunne leviää tasaisesti kaikkialle kehoon. Upeat maisemat ja talven valo! Piristävää lukea. Osaat nauttia upeasta Lapin luonnosta ympärilläsi ja tunnelma välittyy blogin kautta muidenkin iloksi.
Sauna on hyväksi. Varsinkin hiihdon jälkeeen, ja varsinkin täällä mökillä. Miehän en kaupungissa juuri sauno, mutta täällä. Ja kyllä se on juhlaa kun pääsee valmiiseen saunaan.
Ilo on myös kuulla että juttuni Lapin luonnosta ovat iloksi muillekin. Niin toivonkin kirjoittaessani. Kiitos palautteesta. 🙂