“Mistä sie olet pois?”
Noin pohjoisen ihmiset usein kysyvät, kun haluavat tietää, mistä joku on lähtöisin, mistä kotoisin, mitä sukua. Kysymys on suora käännös pohjoissaamen kielestä. “Gos don leat eret?”
Mie olen nyt pois kotoa, – vai sittenkin kotona? Lintukodossa ainakin. Mökki alkaa jo hyvinkin olla toinen koti. Ja tähän kakkoskotiin oli niin hyvä taas tulla. Ajomatka ei kylläkään ollut mukavin: läpi tuulen ja tuiskun huristeltiin. Pöpperöistä pakkaslunta, joka tavattoman vilkkaan rekkaliikenteen (eikö niiden pitänyt olla lakossa?) vuoksi sumensi näkyvyyden aika ajoin olemattomaksi. Ja Kemi – Peura välillä vielä satoikin, itse asiassa tuntui että ajellaan lumipilvessä. Lumi vain oli ilmassa. Kaikkialla.
Ylempänä, Rovaniemen jälkeen, sitten vähän selkeämpää, värejä ei vieläkään.
Kiilopään risteyksen jälkeen pieni pilkahdus sinistä taivasta, tuntui että heti kirkastui. Rovaniementieltä, nelostieltä, käännyttyä taas pieni säpsähdys, vähän harmistuskin. Tänne Hangasojan mökkiyhteisöön kun vedetään nyt kunnallinen vesijohto, ja kapean mökkitien reunaan kaivetaan putkia, ja idyllinen tien ja puron välinen kaistale on avattu, puita kaadettu, lumipenkoilla on hiekkaa ja kiviä rikkomassa pehmeää lumimaisemaa. Urakoitsijalle kuuluu kyllä maisemointikin, mutta siihen on vielä aikaa.
Putkityö ei ole vielä yltänyt tänne meidän perukalle asti, mutta tuohon tienpäässä olevaan, naapurissa rakenteilla olevaan uuteen mökkiin se tulee. Mehän ei tarvita kunnan vesijohtoa, kun meille tehtiin porakaivo silloin 16 vuotta sitten, kun tämä uusi mökki tehtiin.
Lunta on tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Eikä meillä juuri lumitöiden tekoa muutenkaan, kun Tyär ja Vävy lähtivät täältä vasta pari viikkoa sitten, joten ei kolailtavaa tuntikausiksi. Vakavasti harkitsin iltaladulle lähtemistä, mutta enpä sitten kuitenkaan. Huomenna ehdin…