Loppiainen.
Kiperässä pakkassäässä tepastelulenkillä (kun en rohjennut, tarennut, viitsinyt hiihtämään lähteä) mietin loppiaista. Totesinpa, että siihen liittyy elämäni varrella monia ”isoja juttuja”. Iloja, suruja, lapsuusmuistoja (ei niin mukavia), esikoisen koliikkiajan rankimmat hetket, juhlia, kiireisiä aikoja (lukukauden aloitus ja uusi luentosarja heti loppiaisen jälkeen, edessä pitkä kevätlukukausi, joten loppiaispyhät valmistelua …), paljon muuta.
Tänään kuitenkin aika lussakka päivä. Päivän kohokohta piparkakkutalon romuttaminen. Tänä vuonna Eeviskin mukana.
Kun täällä blogissa on uusiakin seuraajia, ja kun kaikki eivät kuitenkaan muista, vaikka ehkä haluaisivat, niin tässä juttuni/pätkä artikkelistani koskien sitä, miksi loppiaista vietetään… En meinannut muistaa itsekään, kun Juniori kyseli asiasta. Oli häneltä yksi asiakkaista asiaa tivannut töissä, eikä poika muistanut tätä.
