On kotiuduttu pohjoisesta.
Eipä nyt – tälläkään kertaa – juuri innostanut jättää mökkiä ja sen maisemia, tuntureita ja tunnelmia. Silti oltiin jo kahdeksan aikaan liikkeellä, ennen kahta Oulussa. Matkalla Muurolassa nähtiin outo valoilmiö: aurinko paistoi horisontista suoraan silmiin. Kovin valoisalta tuntui koko matkan. Kaamoksen tälle puolen tultiin.
Onneksi oli sentään muutamia hyviä perusteita kotiin paluullekin, ettei tarvinnut isommasti mököttää. Ensinnäkin: tehdä tilaa etätyöläisille, joille nyt tammikuussa on mahdollisuus olla pois Helsingistä ja Järvenpäästä, – koodailla ja hiihdellä Saariselän kupeessa. Rovaniemen pohjoispuoella, Saarenkylän risteyksen kohdalla ajeltiin vastakkain.
Toiseksi, vielä parempi syy oli/on se, että nyt on mahdollisuus nähdä muksuja. Lauantaina jopa taas pitkästä aikaa tarve perhepäivähoidollekin. On niin ikävä jo.
Ja kyllä minua jo innosti päästä aloittamaan uusi neule. Langat odottivat, ohjetta olen etsiskellyt… Rohkeasti ajattelin kokeilla Plötylopi-lankaa: on sellaista hahtuvaista, kuulemma helposti katkeilevaa, etc. Mutta haluan itselleni kevyen neuleen, ehkäpä juuri mökkivaatteeksi. Noista neljästä kiekosta pitäisi valmistua kirjoneule, ei riddaria, joku muu islantilainen kylläkin. Jos mitään ei helmikuun loppuun mennessä kuulu, niin sitten ei ole valmistunut, eikä valmistu. 🙂
Oi, tuosta Plötulopista tulee ihana neule! Minullahan eivät puikot pysy käsissä, mutta hierojani on ollut viime vuodet hurjan neuloosin vallassa, ja hän teki minulle Kalevala-neuleen (Suolaulu) juuri tuosta. Todella ihanan kevyt. Sitä ennen hän oli jo tehnyt minulle riddarin Lettlopi-langasta (jos nyt muistan tuon nimen oikein).
Plötusta ensimmäisen hihan resori tehty, kaksi kertaa hahtuvalanka katkennut, mutta taitaapa jo nyt sujua eteenpäin ongelmitta..
Kalevala-neuletta minäkin harkitsin, Suolaulun on yksi tuttu tehnytkin. Se on kaunis. Sekin.