Sopiva tilaisuus

Joskus viini on enemmän kuin se rypälemehu, joka on jostain päin maailmaa monien vaiheiden, perinteiden, työn, tiedon, sopivan sään, kulttuurin, historian, lainsäädännön, valon ja lämmön, kuljetuksen, kellaroinnin, pullotuksen, myymisen ja ostamisen jälkeen kulkeutunut ties minne. Tällä kertaa kyse on meidän viinikaappiin pariksi vuodeksi arvoistaan tilaisuutta odottelemaan joutuneesta viinistä. Se on odottanut sopivaa hetkeä  tulla nautituksi sopivassa tilanteessa, viiniä, nimenomaan amaronea arvostavassa seurassa.

Tänään meillä oli tarjolla vuoden 2013 Amarone della Valpolicella Dal Cero. Sain sen kaksi vuotta sitten jouluna lahjaksi tulevalta Miniältäni. Olen sitä jemmaillut, nyt sen olemassaolo ja mahdollinen avaaminen oli hyvä mainita kutsuessa ystävät tuosta läheltä meille jouluvisiitille: ”Nautitaan glögit, vähän jotain suolaista, ja täällä olisi yksi hyvä amarone odottamassa …” Tämä päivä sopi heillekin. Tämä päivä oli hyvä.

Tein ja katoin kaikenmoista pientä: torttuja savuporo-smetanatahnalla, lohipiirakkaa, juustoja (mm. Lombardiasta tuotu Parmiggiano Reggione), Lidlin suklaataateleita, croissanteja vaniljakreemillä.

Mutta ruoka oli vain sivuseikka, – tosin huomenissa voin vinkkailla reseptejä, niistä on joulun tienoon tarjoiluun hyviä ehdotuksia.

Oli hyvä nähdä.

¨¨¨¨¨

Jotain muutakin hyvää tänään, kävimme tyttären kanssa kävellen meidän uudessa lähimarketissa. Se on ollut ennenkin hyvä, nyt entistä parempi! Onneksi on vielä ”vain” ruokakauppa, vähän pelkäsin, että kaikkea muutakin tilpehööriä tungetaan hyllyihin, mutta onneksi ei. Ei ole ihan merkityksetön seikka se, missä päivittäiset tai viikottaiset ruokaostoksesi teet. Vaikuttaa aika moneen asiaan.

Aika ruokakeskeinen päivä tänään. Tosin taitaa lopulta jäädä mieleen moni muu asia kuin ruoka.

Ai niin, amarone tarkoittaa ”kitkerä, katkera, karvas” – ei ollut viini sellainen. Juuri nyt sellaista ei tunnu sellaista elämässä ollenkaan olevan.

Leppeää alkavaa jouluviikkoa kaikille!